Hernekasveja

Niityltä on heinäkuun aikana lähes päivittäin löytynyt uusia kasveja. Yksi niistä on kuvassa vasemmalla oleva keltainen niittynätkelmä (Lathyrys pratensis), joka kuuluu hernekasveihin.

Niittynätkelmä on etelässä yleinen, mutta näillä lakeuksilla harvalukuisempi. Niityllä sitä kasvaa pienissä määrin paikoittain.

Toinen myöskin hernekasveihin kuuluva niityllä kasvava kasvi on kuvassa oikealla oleva sinivioletti hiirenvirna (Vicia cracca). Sitäkin kasvaa luikertaa siellä täällä niittyä.

Kesäkuun puolella löysimme myös hiirenvirnaa muistuttavan vaaleanpunaisen kasvin. Sitä kasvoi vain se yksi ja ainut.

Rohmu

Kuvassa irvistelevä pässi on lauman suurin ja komein, jolle kelpaa syötäväksi "kaikki". Aluksi näytti siltä, että muu porukka seurasi nälkäistä Rohmua laitumella ja että se olisi lauman johtaja. Sittemmin Leosta on tainnut tulla lauman johtaja tai ainakin vartija. Leo yleensä huomaa ensimmäisenä laitumelle tulijat.

Rohmu on myös tosi kiltti, ainakin vielä. Vaikka se onkin Rohmu niin se rohmuaa hienovaraisesti. Mitä nyt ahmattina saattaa rohmuta myös sormet leipää tarjoavasta kädestä.
Rohmu kuuluu ehdottomasti pässeihin, jotka haluisin säilyttää. Se on sekä fyysisesti että henkisesti pätevä pässinpää. Täällä olisi siis yksi Rohmu myytävänä! :-)

Sitä vastoin Leo saattaa joutua ennen aikojaan pataan ellei rauhoitu! Leo on yrittänyt jo kolmeen otteeseen puskea minua tänään. Ensimmäisellä kerralla suustani kajahti ilmoille "p#rkeleen eläin!" ja nappasin sitä niskavillasta kiinni. Leo kääntyi samassa ympäri ja paineli talliin.

Toisella kerralla Leo yritti puskea lampolan ovella. Yritys tyrehtyi pelkkään EI -sanaan.
Kolmannella kerralla olin lampolassa kuvailemassa pääskysiä. Leo yritti monta kertaa puskea, mutta pysähtyi ein kuultuaan. Lopulta rauhoittui ja kävi viereeni maate. Rapsutin kiitokseksi sitä leuan alta. Vihdoinkin sain keskittyä pääskysien kuvaamiseen eikä tarvinnut enää tarkkailla ilkikurista pässiä!

Leo

Leo on toinen mustista pässeistä. Luttisesta sen erottaa nykyään selvästi koonsa puolesta. Siinä missä tuntuu, että Luttinen ei kasva ollenkaan, niin Leo kasvaa silmissä. Koon lisäksi selkein eroavaisuus on takajaloissa, jotka Leolla on kokonaan mustat.

Leo jäi pässilaumassa aluksi taka-alalle muutaman muun nimettä jääneen pässin kanssa, mutta juhannuksenahan siskoni lapset nimesivät pässin Leoksi, koska se taisi jo silloin tulla laitumellakin etujoukoissa tervehtimään.

Leolla on ilmenyt myös erityinen taito, jota vain Luttinen joskus matkii. Leo nimittäin osaa nousta takajalkojensa varaan lehdeksiä hamutessaan.

Pari päivää sitten pässit käyttäytyivät melko villisti iltaleivän aikaan. Päätimme vähäksi aikaa lopettaa iltaisen leivänjakelun, kun pässit seuraavat meitä muutenkin innokkaina sisälle.
Eilen illalla pässit olivat super villeinä. Pukkaista muksauttelivat toisiaan ja menivät edestakas lampolaan ja ulos. Lampolasta ulos tullessaan Leo meinasi ekaa kertaa puskea minua! Se otti kolme kertaa asennot ja lähti tulemaan. Taisin jotakin ärräpäätä sille kailottaa ja poika pysähtyi joka kerta ennen minua.

Iltaleivät on nyt tosiaan jäissä, jos niitä jo puskemalla vaaditaan. Annetaan niille leipää ihan jossain muussa tilanteessa.

Pajukon raivausta

Ei pyhitetty lepopäivää vaan puolilta päivin tehtiin ensin pari seipäällistä heinää lisää, ja sen jälkeen raivattiin niityltä pajukkoa.

Ruokatauolla höystettynä kahdelta henkilöltä meni hommiin aikaa n. 7 tuntia.
Poistettiin pajukko isohkon koivun ympäriltä.

Pajukon alta paljastui erittäin kosteaa, jopa lätäkköistä niittyä. Västäräkit tulivat heti työn päätteeksi alueelle varmaankin helpohkoa ruokaa etsimään.

Raivattu alue miellyttää nyt omaakin silmää!

Hellettä ja heinäpoutaa

Ville niitti eilen jo toistamiseen toisen laidunlohkon alkuosan. Tai ei se enää ole edes mikään toinen lohko. Otettiin viikolla lohkoja rajannut aita pois. Nyt pässeillä on yksi iso laidun.

Pässit onkin paremmin käyttäneet nyt myös entistä toista lohkoa hyväkseen. Osittain varmaan myös siksi, että se on rinnettä ja näin ollen kuivempi kuin muu laidun.

Pässien kulkureitti niitylle on myös muuttunut. Entinen, keskellä niittyä kulkenut polku on niin vetinen, että pässit näyttävät kiertävän niitylle kuivan metsikön kautta.

Tänään teimme heinää Villen niittämältä alueelta kahden heinäseipäällisen verran. Siinä on mahdollisille ensi vuoden lampaille ainakin pehmikettä talliin ellei se maita ruoaksi. Joukossa kun on mm. mesiangervoa.

Heinänteko oli sen verran mukavaa puuhaa, että sitä voisi tehdä enemmänkin. Ja pitäähän niittojäte jokatapauksessa korjata pois rikastuttamasta ja tukahduttamasta kasvustoa.

Niittojätteen alta pilkistikin jo lyhyempää kasvustoa mm. peltopillikettä ja joitain sieniä. Lampaathan syövät myös sieniä. Saa nähdä onko nuo sienet lampaiden mieleen.

Vielähän sitä heinää ehtii tekemäänkin. Hellettä ja heinäpoutaa -kirjan mukaan Jaakon (25.7.) päivänä heinätöihin piti kuitenkin jo kiirehtiä juosten!

Ketonoidanlukko!

Otsikon kasvia olen etsinyt koko kesän ja nyt se löytyi aivan sattumalta! Jostakin luin, että ketonoidanlukko on oikullinen esiintyjä. Kuivina kesinä se saattaa jättää maanpinnalliset osat tekemättä, mutta varmimmin sen löytää sateisina kesinä. Ja toden totta nyt on satanut! Sanottiimpa ketonoidanlukosta, että sitä saa hakemalla hakea ja joskus jopa kontata sen löytääkseen!

Näin meillekin kävi. Teimme metri x metri neliön, jonka Ville summanmutikasa nakkasi niitylle. Tunnistimme neliön sisältä mm. seuraavia kasveja:
- suolaheinä
- valkoapila
- voikukka
- heinätähtimö
- maitohorsma
- koiranputki
- keto-orvokki
- metsätähti
- pikkulaukku

Lisäksi löytyi muutamia kasveja, jotka näyttävät hämärästi tutuilta, mutta emme ole tunnistanet niitä vielä. Alueelta löytyi myös ainakin neljää eri sortin heinää, jotka ovat myös tunnistamatta.

Kasvien kirjuriapuna meillä oli pässi-pojat, jotka tulivat uteliaina tarkastamaan mitä oikein polvillamme niityllä kykimme. Rohmulle olisi paremman puutteessa maistunut kuulakärkikynäkin!

Sade oli juuri ajamassa meidät sisälle, kun äkkäsin ketonoidanlukon aivan neliömme reunalla. Hirmuinen sattuma, ettei kasvi ollut jäänyt rajauslautojemme alle!

Ketonoidanlukko kuuluu silmälläpidettäviin lajeihin. Se harvinaistuu avointen laidunten kadotessa.
Kasviin liittyy myös paljon erilaisia uskomuksia, joista mieleen jäi, että jos ketonoidanlukkoa kerää kuutamoyönä se avaa oven suljettuun sydämeen ja voipa sillä jopa karkoittaa noidan pahat taiat.

Sataa, sataa ropisee

Erästä elokuvarepliikkiä lainatakseni "it can't rain all the time", tosin tällä hetkellä tuntuu siltä, että kyllä se vaan voi sataa ihan koko ajan.

Tänään on taas satanut tuutin täydeltä. Niitty on täynnä lätäköitä ja vesi litisee kumisaappaan sekä lampaan sorkan alla.

Oheen laitettu kuva on napattu mökin ikkunasta. Sadevesi valuu purona tallia kohden ja maisema on vetisen harmaa. Pässit oleilevat mieluusti tallin suojassa.

Tänään lähdimme sadetta "pakoon". Käväsimme mm. kirjastossa vilkaisemassa Ilmari Kianto -näyttelyä ja hankkimassa kirjastokortin. Mukaan tarttuikin mm. ruotsinkielisiä, melko vanhoja, lammaskirjoja.

Käväsimme myös kotiseutumuseossa. Siellä oli n. 1900-luvun alussa valmistettu havunleikkuukone, jolla oli tehty kuivikkeita mm. lammaskarsinaan. Konetta kerrottiin käyttänen neljä miestä: kampimies, narumies, havujen syöttäjä ja havujen asettelija. Paras käyttöaika oli marras-joulukuussa kuutamolla, jolloin oli valoa ja pakkasta. Pakkasella oksat katkesivat paremmin. Konetta oli kuulemma käytetty talvisodan syttymiseen asti.

Kotiseutumuseon lampaat eivät olleet museon alueella laiduntamassa vaan Kirkkotien varrella. Tuijottelimme hetken lähtiessämme pusikoita, mutta lampaat eivät meille näyttäytyneet.
Sitä vastoin museolla oli silkkikanapariskunta "Maija ja Kalle". Olihan hupaisan näköinen pörröpariskunta!

Ripuli

Usko2:lla oli vatsa sekaisin, kun se tuli meille. Se näytti muutenkin silloin jotenkin rähjäiseltä ja hieman sairaalta ainakin verrattuna muihin pässeihin. Sen silmätkin ikäänkuin punoittivat.

Lampuri kertoi antaneensa pässeille Cydectin valeluliuosta, joka auttaa mahdollisiin loisiin ja mäkäräänkin. Uskokakkonenkin alkoi piristyä ja näyttää paremmalta. Mahakin oli kunnossa vielä reilu viikko sitten.

Nyt Usko2 on ollut taas ripulilla. Annoin sille koirille tarkoitettua maitohappobakteeria, mutta ei se ole auttanut.

Yritin käydä apteekista ostamassa tuota mainitsemaani valeluliuosta, mutta se onkin reseptilääke. Apteekissa kuitenkin selvisi, että lampaalle voi antaa koirille ja kissoille tarkoitettua Axilur matolääkettä.

Axilurin annostus lampaalle tuntuu koira- ja kissaihmiselle kovin pieneltä. Kissallekin kun sitä annetaan 50 mg/elopainokilo kolmena päivänä, niin lampaalle annetaan vain 5 mg/elopainokilo kerta-annoksena.

Usko2 on nyt siis madotettu, josko se auttaisi ripuliin. Uskokakkosen oloa on myös helpotettu leikkaamalla villaan takertuneita kakkoja irti sekä pesemällä sen pylly! Alla olevassa kuvassa Uskon pylly pahimmillaan.

Nyt mietimme, että pitäisikö muutkin pässit madottaa varoiksi? Sen ehtisi vielä tehdä, jos haluaa pitää reilun varoajan ennen teurastusta...

Kirjo- ja peltopillike

Niityltä löytyy lila-keltaista kirjopillikettä (Galeopsis speciosa), josta tulee mieleen lapsuuden kesät, jolloin pillikkeen kukinnosta maisteltiin makeaa mettä.

Niityltä löytyy myös pillike, jonka olin tunnistavinani peltopillikkeeksi (Galeopsis bifida).
Peltopillikettä on kahta väriä. Vaalean kermanvärinen, joka on kasvanut Suomessa alkuperäisenä sekä punertavaa, joka on kulkeutunut meille ihmisten mukana. Niityltä löytyy molempia värejä.

Pässit näyttäisivät pääsääntöisesti jättävän pillikkeet syömättä, paitsi mikäli on kerännyt niitä tarkempaa lajitunnistusta varten. Silloin Rohmu hölkkää paikalle ja ahmaisee kukat ahnaasti suuhunsa!

Uusia asukkaita

Lampolaan on muuttanut uusia asukkaita. Ei sentään lisää lampaita vaan haarapääskyjä.

Pääskyt ovat lennelleet niityn yllä sääskiä syöden pitkin kesää. Olemme huomanneet niiden käyvän jopa lampolan oviaukosta napsimassa ötököitä. Muutama päivä sitten huomasimme lampolaa siivotessa pääskyjen käyvän jopa lampolassa sisällä.

Syy sisätiloissa vierailuun selvisi tänään. Haarapääskypariskunta on pesän teko puuhissa! Komea savipesä on rakenteilla lampolan katossa olevan ilmastointiputken reunaan.

Olen ymmärtänyt, että haarapääsky ei tee pesää tyhjään rakennukseen, joten ne ovat ilmeisen onnellisia meidän lammasprojektista ja uudesta pesäpaikasta pässipoikien luota.

Pojat puntarissa

Punnitsimme pässit tänään. Operaatio sujui paljon helpommin ja rauhallisemmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Ville heristi kauraryynipurkkia ja minä nappasin ryyniä kerjäämään tulleen pässin syliin.
Kaikista muhkuimmalta tuntui Lempiksi kutsumamme pässi (kuvassa oikealla naama kameraan). Sen vatsa tursui käsieni välistä kuin jättikokoinen tyyny. Hädin tuskin jaksoin nostaa Lempi-pässin vaa'alle!

Lempin kutsumanimi juontaa siitä, että ensimmäisenä iltana totesin sen olevan "mun lempi pässi", koska sillä on niin kauniin symmetrinen kuvio naamassa, joka viehättää  silmää. Pässille ei keksitty muuta nimeä, joten rupesimme kutsumaan sitä Lempi-pässiksi. Tosin Ville muistaa välillä, että se on Helmi...

Lempi on myös hassu höpsöttelijä. Se haahuilee niityllä erikseen laumasta ja määkien ryntäilee etsimään vähän matkan päässä olevia kavereita.

Lempi on melko pieni pässi korkeudeltaan, mutta nyt tosiaan kasvattanut itselleen hervottoman vatsan painaen 29,4 kg. Lempi on neljässä viikossa kasvanut 6,6 kg. Kasvu/päivä on ollut 235 g.
Lihakaritsan tavoiteltu kasvuvauhti/päivä on 250g, joten Lempi on lähes saavuttanut sen pelkällä luonnonlaidun ruokinnalla.

Toinen joka on hyvässä 243 g kasvuvauhdissa/päivä on Leo, joka painaa 28,8 kg eli neljän viikon painon lisäys on yhteensä 6,8 kg.

Usko-Eevertti (kuvassa vasemmalla) on lihonnut neljässä viikossa 3,4 kg eli 121g/päivä.
Joukon pienin eli Luttinen taitaa pysyäkin pienenä, sillä se ei ole kasvanut kun 2,6 kg eli ainoastaan 92 g/päivä! Luttinen painoi tullessaan 18,6 kg ja nyt 21,2kg.

Ja mikä parasta punnitsemisessa, että siinä missä pässien paino oli noussut, niin punnitsijan paino oli juhannus- ja kesävierasmässäilyistä huolimatta laskenut. :)

Kasteliero

Taas löytyi niityltä jotain uutta ja melko harvinaista näillä lakeuksilla. Onkija kun joutuu näillä seuduilla usein ostamaan madot kaupasta siinä missä etelämpänä ne kaivetaan maasta.

Ke-la vallinnut upea kesäsää on poissa ja eilen lähes koko päivän satoi kaatamalla. Iltasella selkeni ja laidunkierrosta tehdessä huomasimme niityllä pari vanhaa lautaa, jotka siivosimme pois. Lautojen alla kiemurteli kasteliero eli kastemato.

Kastelieroa yleisempi ainakin omaan silmään täällä on porot. Tähän mennessä poroja ei ole kuitenkaan ihan omasta pihapiiristä tavattu.

Meillä oli täällä taas kesävieraita etelästä ke-su. Yksi kesävieraista joutui saunapolulla kuitenkin porojen säikyttämäksi. Kaksi komeaa sarvipäätä oli tulleet ihan pihapiiriin asti! Toivottavasti ne älyävät olla hölkkäämättä pässien aitausta pahki!

Suden jälki

Pässit viihtyvät hyvin uudella lohkolla. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, niin olemme avanneet niille kulkureitin uudelle lohkolle eli niillä on koko niittyala käytettävissä. Näin pässit pääsevät päivisin toiseltakin lohkolta talliin suojaan sääskiä sekä helteiden herättämiä saunajakkaran kokoisia paarmoja.

Eilen illalla pässit ensimmäistä kertaa oleilivat niityllä. Ne makoilivat uuden lohkon pitkässä heinikossa keskiyön auringossa märehtien.

Tuntuu, että lammas olisi enemmän yöeläin vai johtuuko yöllinen aktiivisuus vallitsevasta ötökkätilanteesta? Olemme kuitenkin pitäneet kiinni periaatteesta, että lampaat laitetaan talliin n. klo 00-01 ja päästetään ulos 05-06.

Välillä jo tuntui, että periaatteesta voisi lipsuakin, jotta lampaat saisivat laiduntaa ötökkävapaasti. Pari päivää sitten paikallisessa sanomalehdessä oli kuva suden tassun jäljestä, joka oli otettu ilmeisesti n. 20 km päässä. Sudet olivat tulleet 100 m päähän asutuksesta. Talon isäntä epäili, että sudet olivat olleet heidän lampaita vainoamassa!

Laidunlohko 2

Pojat pääsivät eilen kakkoslaitumelle. Ne on ihan innoissaan uudesta ja pitkästä ruohosta/heinästä!

Koimme eilen illalla kauhun sekaisia tunnelmia, kun mökistä ulos astuessamme kuulimme lampaiden määkivän. Mieleen piirtyi kuva karanneista lampaista, jotka hätäänsä määkivät.

Pässit löytyivät kuitenkin laitumen sisäpuolelta. Heinä vaan on niin pitkää, etteivät ne näe sieltä toisiaan ja viestivät olinpaikkaansa tai kutsuvat toisiaan määkimällä.

Kuvassa näkyy poikien ensiaskelia uudella lohkolla. Kuvan vasemmassa laidassa on isoja raitoja sekä pusikkoa, joka riistanhoidollisista syistä saa jäädä sellaiseksi kuin on, sillä kaivoveden hakijaa on säikäyttäneet linnut lehtokurpasta komeaan ukkometsoon.

Vilukko (Parnassia Palustris)

Olen löytänyt niittyä tarkkaillessani jo monta kasvia, joita en ole siellä aikaisemmin huomannut. Huomaamatta jääminen on johtunut sekä tarkkailemattomuudesta että kasvillisuuden pituudesta. Nyt kun lampaat ovat nyhtäneet kasvillisuuden lyhyemmäksi myös matalat kasvit saavat tilaisuuden kukoistaa.

Olen koko ajan toivonut, että löytäisin jotain edes hieman erikoista. Toiveeni on kuultu, sillä pari päivää sitten laidunkierrosta tehdessäni huomasin niityn metsän reunamilla entuudestaan minulle tuntemattoman kasvin!

Kasvilla on valkoinen, jännittävän näköinen kukka. Koskiessa kukka tuntuu "kumimaiselta" ja siitä jää vieno tuoksu sormiin. Kasvin pienet lehdet ovat aivan maan tasalla. Kasvi on n. 7 cm ja saa todella kyykistellä sitä kuvatakseen.

Kasvi osottautui tarkemmin tutkiskeltuani Vilukoksi, joka on tyypillinen juuri Kainuun kaskimailla ja lettosoilla. Etelä-Suomessa kasvi on harvinainen, mikä selittänee sen, etten ole aikaisemmin moista kasvia nähnyt.

Vilukon kukka on ollut ennen vanhaa merkki heinätöiden aloittamiseksi. Tällä hetkellä heinän teko on hieman haasteellista, sillä taas sataa. Onneksi lampaat ehtivät muutaman päivän olla kuivina, sillä nyt taivas antaa tuutin täydeltä ja pojat ovat kohta taas läpimärkiä...



Huom! Myöhemmin tarkemmin parempaa kasvikirjaa tutkiskeltuani löytämäni kasvi ei olekaan vilukko vaan tähtitalvikki!