Uusia kasveja löydetty!

Totuttelutarhassa, joka vielä muutama vuosi sitten oli läpipääsemätön vatturyteikkö, näyttää kasvavan ahosuolaheinää (Rumex acetosella), joka karttaa kalkkipitoisia alueita. Ahosuolaheinän erottaa niittysuolaheinästä lehtien avulla. Ahosuolaheinän lehdet ovat keihästyvisiä kun taas niittysuolaheinän lehdet ovat ns. nuolityvisiä, kuten piirrokseni alla selventää:

Totuttelutarhan metsän reunalla kasvaa vanamoa (Linnaea borealis). Hurmaavat pienet nuokkuvat kellomaiset, parittaiset kukat ja pienet, tassumaiset lehdet. Vanamo kärsii ihmisen toimista mm. hakkuista, maanmuokkauksesta ja lannoituksesta.

Vanamon pieniä kukkia 

Aamulaidunnusta

Ukkosen jyrinä herätti minut klo 5.30. Kiirehdin päästämään pässipoikia laitumelle ennen kuin ukkonen tulee päälle. Pojat ehtivät 45 minuuttia laiduntaa ennen sadetta. Sade oli kuitenkin lyhytaikainen vain noin 15 minuuttia. Jyristely kuuluu edelleen taivaan rannassa. Viime kesänähän tänne annettiin sadevaroitus ja nyt itään on annettu hellevaroituksia. Makuasia sitten on olemmeko idässä vai pohjoisessa... Kartasta katsottaessa olemme puolivälissä Suomea itänaapurin rajan tuntumassa.

Eilen avatulla laidunlohkolla on niin pitkää heinää, että pojat joutuvat olemaan tarkkana, etteivät joudu hukkaan toisistaan. Aamulla pari kaveria määki ihmeissään, että mihis muut hävisivät. Muut eivät vaivautuneet vastaamaan... Lauma tuli kokoon siitä huolimatta ja se Myrskyn eli kainuun harmaan johdattamana suunnisti määrätietoisesti kohti lampolaa.

Hyvin pässit osaavat kulkea uudelle laitumelle ja sieltä pois. Riistapusikko löytyi heti jo eilen illalla. Saas nähdä miten hanakasti tämän vuoden pojat kurittavat pusikkoa. Ainakin pihlaja tuntui maistuvan. Saas nähdä myös miten hyvin pässit pysyvät laitumella, sillä toinen lohko on rajattu vain kahdella sähkölangalla.

Meidä tallikissaksi muuttunut citykissa kävi vaanimassa kanoja aamulla. Kukko hermostui aluksi ja kä-kä-kääkätti, mutta rauhoittui, kun kissa tuli minua kiehnäämään. Kanat lopettivat kukon hermoilun ajaksi syömisen, mutta jatkoivat heti kaiveluaan, kun vaaran oli todettu olevan ohi.

Onni-kissa hermostuttaa Ukko-kukkoa

Matti

Myrsky johtaa laumaa lampolaan. Taustalla häämöttää pajukosta raivattu ja poltettu ala, joka on otettu osaksi laidunta. Iso mänty otti polttamisesta hieman itseensä kuten kuvastakin näkyy. Todennäköisesti kaadamme männyn sekä vieressä kasvavan kuusen.

Laidunlohko 2

Lampaat pääsivät tänään iltapäivällä uudelle laidunlohkolle. Ensimmäinen lohko onkin paikoittain melko hyvin kaluttu. Naapurin rajan tuntumasta viime kesänä kolmeen kertaan raivattu vadelmapusikko työntää tänä kesänä valtaosin koiranputkea. Pässit on olleet ahkerasti koiranputkien kimpussa. Putkista on pääosin enää vain piipat jäljellä.

Tällä viikolla helle on hellinyt ja lämpömittari kohonnut lähes + 30 ºC. Nyt, lähes puolinöin, lämpömittari näyttää + 25. Siinä missä viime kesän sadesäässä ei kulunut vettä ollenkaan, niin nyt hellekelillä pässit juovat yhteensä noin 30 litraa päivässä. Kaivolta on lampolaan n. 100 hikistä ja saunajakkaran kokoisten paarmojen väijyttämää askelparia.

Herra Metersson antaa minun muuten tätä nykyä koskea itseensä makuultaankin. Kanatkin on kotiutuneet hyvin. Ne makoilevat ulkotarhassa tyytyväisinä. Kukko vaan kun ei tunnu tajuavan yöttömästä yöstä mitään. Se komentaa kanat orrelle nukkumaan n. klo 16 - 17. Nykyään kanat on ruvenneet hieman hangoittelemaan kukon määräämää aikataulua vastaan.

Kanat on saaneet tällä viikolla taas hieman haukea ja uutuutena jauhelihaa, joka hävisikin alta aikayksikön parempiin nokkiin. Tänään tuotantolaitoksista löytyikin komean kokoiset munat!

Alla kuvia pässeistä uudella lohkolla. Tämä Samsung heittää kuvat omassa järjestyksessään tähän kirjoitukseen eikä kuten olen ne olen tähän ladannut...

Sulo maistelee koivua.

Pässit uskaltautuvat kerpuilla houkuttelemalla uudesta portista laitumelle.

Pässit tunkeilevat kilpaa ihanaan ryteikköön.

Kukista ja lehdistä melko hyvin imaistut koiranputket.

Myrskyvaroitus

Juhannusviikko on hurahtanut hetkessä ohi rakkaiden juhannusvieraiden seurasta nauttien. Siskoni lapset ovat ahkerasti paimentaneet lampaita ja ruokkineet kanoja. Lasten päivän tähtihetkiä on ollut munien keruureissu kanalasta. Omista kananmunista tuli paisteltua myös nuotiolettuja. Yksi jos toinen oli sitä mieltä, että parhaita lettuja miesmuistiin.

Siskoni tyttö, Jasmin 7 v, osoittautui varsinaiseksi lammaskuiskaajaksi. Herra Metersson esim. pysyy makuulla ja antaa Jasminin silitellä, jos minä lähestyn makaavaa Meterssonnia se nousee ylös.

Lampaat ovat saaneet myös nimiä. Villen siskon tyttö, Martta 4 v, oli puhelimitse ilmoittanut Villelle, että yksi pässi on nimeltään Meri-Salama. Vielä kun tietäisi, että mikä niistä? :) Lammas, jolla on myös hieman sarven tynkää kuten Matilla, mutta toisella puolella ja pienempi, on nimetty pikku-Matiksi. Pikku-Matti on Jasminin lempilammas. Se tykkää rapsutuksista ja pää Jasminin mahaan nojaten nauttii kyhnytyksestä. Pari muuta lammasta on nimetty myös luonnonvoimien mukaan ihan tietämättä Martan nimeämistä. Naamastaan hieman pilkullinen pässi on Tomin, 4 v, mukaan Täplä-Ukkonen ja kainuun harmas on saanut Jasminilta nimekseen Myrsky.

Myrsky antoikin tänään oikean myrskyvaroituksen, kun se otti tosissaan mittaa Kaksjakymmenestä. Ne peruuttivat monta metriä ja antoivat palaa täysiä päin! 210 näytti muutaman kerran jälkeen siltä, että taju lähtee. Otin haravan ja yritin saada pässit rauhoittumaan. 210 hyppäsi haravan yli Myrskyn kimppuun! Hetken haravalla huidottuani sain niiden tappeluinnon laantumaan. Mitähän tuollaisessa tilanteessa pitäisi oikeasti tehdä? En ainakaan itse haluaisi olla tuollaisen puskun kohde!

Jätin lampaat muuten ulos juhannusyöksi, juhannusjuhlijoiden vetäydyttyä nukkumaan vasta klo 02. Hyvin olivat pärjänneet. Juhannus alkaa ollakin vietetty ja vieraat lähtevät huomenna kotimatkalle...

Uusi kasvi tunnistettu

Eilen löytyi uusi kasvi niityltä. Olimme kanojen kanssa seurustelemassa keräillen niille niityltä tuoretta syötävää. Ville pohti, että syököhän kanat tätä vesiheinää... Menimpä minäkin kuikuilemaan, että syövätkö, kun huomaan, että Villellä ei ole kädessä vesiheinää vaan jokin kasvi mitä ei aikaisemmin olla huomattu.

Luulin ensin, että kasvi on maahumalaa, mutta kasvikirjan tarkemman tutkiskelun päätteeksi kasvi on orvontädyke (veronica serpyllifolia). Kasvi kasvaa lampaiden totuttelutarhan riukuaidan vierustalla niityn puolella. Kasvin vanha nimi, liejutädyke, sopii kuvaamaan ainakin viime vuoden kasvualustaa. Erittäin sateinen kesä muutti tarhan paikoin melko mutaiseksi.

Tee-se-itse juoma-automaatti ja ruokintaa

Eläimille koitti muutama päivä sitten "joulu". Paikallinen kylä- ja Pioneerkauppias (www.pioneer-shop.fi) muisti meidän eläimiä kauraleseillä ja riiseillä, mitä pikkulinnuille oli säästellyt. Kyllä kanojen on nyt kelvannut! Emme tähän mennessä olekaan antaneet muuta kun ruoan tähteitä kanoille. Perunankuoret ja keitetyt makaroonit on niiden suurta herkkua. Nyt sekin on nähty, että kanat pystyvät juoksemaan tarhasta rappuset ylös kanalaan! Kaurapuurosta ne eivät innostuneet, mutta leseistä kyllä. Ja nyt ne intoilevat sekä keitetystä, että keittämättömästä riisistä. Lisäksi kanat on saaneet apilaa, vadelmaa, heiniä, salaattia, kurkkua, omenaa yms. Teollista rehua täytyy miettiä sitten, jos tämä ruokinta ei toimi. Kalkin olemme antaneet niille munankuorien muodossa, joka on ainakin toistaiseksi tuntunut riittävän. Meidän tarjoaman ruoan lisäksi kanat nappailevat ilmasta öttiäisiä, kuopsuttavat ja "metsästävät".

Hyvin on kanat kesyyntyneet. Eivät enää paljoa väistä ruokittaessa ja tänään kukko tuli melkein syömään kädestä. Pässit on kovin kiinnostuneita mitä kanalaan kiikutamme. Tuskin menee kauaa, kun Sulo vilahtaa ovesta sisään...

Lampaat on saaneet myös hieman maistella kauraleseitä. Kaikki uskaltavat syödä kädestä ja melkein kaikki antavat rapsuttaa itseään. Jotkut, kuten Sulo ja Harmaa, jopa kerjäävät rapsutuksia.

Kukko hotkii riisiä. Taustalla näkyy Villen rakentama juoma-automaatti lähdevesi tonkasta ja muovilautasesta. Koko hökötys on korotettu puupalikalla. Hyvin toimii!

Orvokki tuotantolaitoksen nro 41 yläpesässä.

Ensimmäinen laidunpäivä

Pässi-pojat pääsivät tänään niittytöihin. Ensimmäinen laidunpäivä sujui oikein mallikkaasti eli sähkölankoja kunnioitettiin ja aitauksen sisäpuolella pysyttiin. Pojat pistelivät hyvällä halulla vähän sitä sun tätä poimulehden kukista ja puna-ailakista lähtien. Kanat on muuten vielä jättäneet niiden tarhassa kasvavan puna-ailakin rauhaan. Muuten ne on aika hyvin nyppineet vähäisen vihreän, jota tarhassa kasvoi. Myös saniaiset.

 

Poikien laidunkausi alkoi melko kylmässä + 7 asteen kesäsäässä. Hienoa oli, että niityllä ei ollut yhtään syöpäläisiä eli mäkärää, hyttystä tai polttiaista. Niitä onkin lämpiminä päivinä ollut ihan liiaksi asti rakennusprojektin ja aitaamisen kiusana.

 

Pässit liikkuivat tänään vain ensimmäisen laidunlohkon etuosassa. Ne eivät vielä löytäneet metsänreunan haavikkoa eivätkä naapurinrajan herkullisinta ruoho-osaa.

Vaikka laidunpäivä sujui hyvin, niin hieman huonoakin siihen kuuluu. Huomasimme jo pässien tulopäivänä, että pahnan pohjimmaisen pässin eli herra Meterssonnin jaloissa on jotain vikaa. Se näyttää aina välillä lepuuttavan yhtä jalkaa pitäen sitä ilmassa. Sen kulku on myös jäykähköä ja etujalan polvet on hieman pattimaiset. Mielessä kävi, että mitenköhän herra Metersson jaksaa rampata laitumella. Illalla jo valitettavasti näytti siltä, että Meterssonin nilkutus ehkä hieman paheni.

 

Pirteä herra se kuitenkin muuten on ja pienikokoisuudesta huolimatta haastaa isompiaan pukitteluun. Se alkaa myös kesyyntyä ja syö kädestä jo leipää. Vikansa vuoksi siitä on tullut ainakin minun lellikki. Valitettavaa vaan on, että jos kulku vielä huononee, niin pieni herra Metersson taitaa päästä autuaimmille laidun maille...

Niityn tehotiimi

On pitänyt haipakkaa siitä asti, kun lampaat tulivat. Eilinen "työpäivä" oli 12 tunnin mittainen alkaen vasta puolilta päivin sateen tauottua ja kesti puolille öin. Eilen poistui metsäpalovaroitus Kainuusta. Poltimme illalla pois viime syksynä raivatut pajukot. Kovaa hommaa, mutta onneksi apuna oli pari naapuria. Poltetut alat on tarkoitus rajata toiselle laidunlohkolle, jotta pässi-pojat pääsevät vesakon raivaushommiin. Luulen, että tämän porukan toimesta myös pajukko tulee tehokkaasti syödyksi. Ne vetelevät kerpuistakin kuoret!

Ovat kyllä niin tehokkaita syömäreitä, että oikein yllätyimme. Teimme virhearvion, kun luulimme tänä vuonna komeasti kasvaneen totuttelutarhan antimen riittävän pässeille pariksi päiväksi. Tarha oli jo eilen melkein tyhjäksi kaluttu! Koiranputkesta ei todellakaan nypsäisty vain päätä, vaan ensin syötiin lehdet ja kukka, jonka jälkeen rouskutettiin koko paksu varsi maata myöden. Oheen liitetyistä kuvista voi nähdä lähtötilanteen ja tilanteen tänään illalla.

Huomenna pässit pääsevät vihdoin laitumelle ja loppuu tämä ruoan kärräys tarhaan. Näyttäisi siltä kuin ne sähköiskun saatuaan rynnistäisivät suoraan lampolaan turvaan. Toivottavasti laitumella pelästyessään muistavat tämän turvapaikan.

Lampaat saapuneet!

Vihdoin ja viimein lampaat tulivat, mutta eivät todellakaan sieltä, mistä olin lampaat jo pääsiäisen tienoilla tilannut.  Hieman olen ihmetellyt, kun toimituspäivää ei ole kahden kuukauden aikana pystytty lyömään lukkoon. Olen laittanut asian sen piikkiin, että lampaat olivat vieroitusikäisiä vasta kesäkuun alussa. Hälytyskellot alkoivat hitusen soida maanantaina, kun lampuri lupasi ottaa yhteyttä viikonlopun aikana ja toimitus la-su miten nyt kiireiltä ehtii. Tänään lampuri ilmoitti, että olisi hyvä, jos saisimme pässit jostain muualta...

Hirveästi kun noita lammaskontakteja ei ole, soitin hädissäni Lepistön lammastilalle, josko heille olisikin jäänyt joitain yksilöitä. Kuin ihmeen kaupalla heiltä löytyi yhdeksän vuosikasta pässipoikaa, jotka olivat menossa teuraaksi juhannuksen tienoilla. Pojat olisivat kuulemma pieniä, mutta otimme ne ilomielin vastaan. Pässit toimitettiin meille noin neljän tunnin kuluttua puhelustani! Suuri kiitos Leenalle, joka pelasti meidän lammaskesän!

Pässit ovat olleet tämän päivän lampolassa ja huomenna ne pääsevät totuttelutarhaan. Laidunkausi alkaa taas auttamattomasti myöhässä, mutta ei mahda mitään. Raahasimme lampaille lampolaan kuivaheinää, tuoretta aitalinjalta vastaniitettyä heinää sekä haapakerppuja. Suurin osa lampaista jännitti meitä alkuun. Osa uskaltautui heti syömään kädestä ja tuli rapsutettavaksi. Pässit on tosi isoja verrattuna viime vuotisiin, paitsi yksi, joka on luokkaa Luttinen.

Tuttavallisin pässi on saanut nimekseen Sulo, kun on nii-in suloinen. Katsoimme ensin, että yhdellä pässillä on joku patti päässä, mutta sen toinen sarvi onkin isompi kuin toinen. Pässi sai nimekseen Patti-Matti, jota lyhyemmin Matiksi kutsumme (rakkaita terveisiä vain kaimalle eli Matti-papalleni). :) Pienin pässi on todennäköisesti herra Metersson. Ville kertoi aikaisemmin viikolla tyhmän vitsin, jossa lyhyt mies oli esittäytynyt herra Meterssoniksi, johon toinen oli vastannut, että minä ole kaks ja kymmenen. ;) Pässien joukossa on myös tuo Kaksjakymmenen eli pässi, jonka säkä alkaa olemaan jo "mullivasikan" korkuinen! Pässit ovat valkoisia lukuunottamatta yhtä kainuun harmasta. Kainuun harmas sävyinen on Sulon lisäksi tosi tuttavallinen pässi.

Kanat ovat saaneet onneksi rakennusprojektin päätyttyä rauhoittua hetken ennen seinänaapureiden saapumista. Hienosti kukko kyllä siedättyi meidän naulaamiseen ja sahaamiseen, eikä mekastanut enää. Tänään kukko hermostui uusista naapureista ja  metelöi "kä kä kä kääää"! 

Orvokki kunnostautui tänään ja pakersi aamulla oikein kaksi munaa! Orvokille oli kelvannut tuotantolaitoksen nro 41 ylähylly.

Sulo.

Vasemmalla herra Metersson ja oikealla Kaksjakymmenen.

Matti.

Eläintilojen rakennusurakkaa

Keskiviikkona illalla saimme kanalan ulkotarhan valmiiksi. Alunperin ajatuksena oli pitää kanat pihalla vapaana, mutta maanantaina kyläkaupoille lähtiessä kanahaukka näyttäytyi ihan nurkilla. Melko selkeä vinkki rakentaa kanoille katollinen tarha! Rakentamamme tarha on myös 12 neliötä kuten kanalakin, mutta se on vain 120 cm korkea kun kanalan korkeus on pari metriä.

 

Kanat vetäytyvät melko aikaisin illalla orrelle yöpuulle, joten kanat pääsivät vasta torstaina aamusta ensimmäisen kerran ulkoilemaan. Hetken kesti ennen kuin uskalsivat luukusta mennä pihalle. Tarhassa alkoi heti mahdottoman hauskan näköinen jalkatyöskentely. Kanat on kuin verrytteleviä jääkiekkomaalivahteja jalkaliikkeineen. ;)

 

Hyvin ovat kanat jo tottuneet tiloihinsa ja meihin. Munintapesäkin (tuotantolaitos nro 12) on otettu käyttöön. Tosin tällä hetkellä vain Talvikki munii.

 

Kanojen tilojen nikkaroinnin jälkeen kunnostimme lampaille totuttelutarhan ja sähköistimme sen. Nyt olisi lampaiden parin ensimmäisen päivän tilat kunnossa, kunhan ne nyt pian jo tulisivat... Seuraavaksi alkaakin operaatio niityn aitaaminen. Naapuri antoi minulle valmistumislahjaksi kaikki viime kesänä lainaan antamansa heinäseipäät, joita käytettiin mm. aitatolppina! ISO kiitos!

 

Niitty kasvaa kohisten

Viime kesänä raivatun vadelmakasvuston seasta kasvaa vahvasti mm. kuvissakin näkyvää peltokanankaalia ja puna-ailakkia. Viime vuonna niityltä ei olisi saanut tällaisia kuvia tästä suunnasta kun ohessa on. Niissä kuvissa olisi näkynyt vain tiheää vatukkoa ja koiranputkea. Niityllä kukkii tällähetkellä myös niittyleinikki sekä runsaana suo-orvokki, mesimarja ja metsätähti.

Auringonvalossa paistattelevalla niityllä liihotteli tänään perhosia mm. suruvaippa ja uusi tuttavuus valko-oranssi auroraperhonen.

Kukko kiekuu ja kana munii

Ukko-kukko taitaa tuntea olonsa jo kotoisaksi. Tänään kuulimme ensimmäiset komeat kukkokiekuut yhdeksän aikaan aamulla.

Iltapäivällä huomasimme Talvikin kyhjöttävän puolitekeillä olevan kanalan nurkassa. Munaahan se siellä hautoi! Pesärosvo eli minä kävin heti korjaamassa munan parempaan talteen. Nyt alkaa munille varattu kenno täyttyä, kuten kuvasta näkyy. :)

Kanalan sisäosa saatiin tänään valmiiksi klo 22.30. Naulaaminen ja sahaaminen koetteli taas kukon hermoja. Naapurit varmasti kiittävät meidän mekastavaa kukkoa... Lampolan yhteyteen rajattu kanala on n. 12 neliötä ja ilmiselvästi kanojen mieleen. Sinne ne tepsuttivat aivan oma-aloitteisesti. Vielä kun saimme orren paikoilleen kanat hiljentyivät yöpuulle.

Kanalan rakennusta

Hellepäivästä huolimatta kanalan rakentaminenkin eteni tänään jonkin verran. Kanalan verkkoseinästä on nyt noin puolet valmiina. Munimispesäksi löysimme vanhoja laatikoita, joiden päissä on numerot. Meillä on nyt tuotantolaitokset 12 ja 41 paikalleen asennettuina. En yhtään tiedä onko ne kanojen mieleen, mutta aika näyttää. Löysimme myös pienet vanhat tikapuut, jotka laitamme kanoille portaiksi ulosmenoaukon sisäpuolelle.

Kanat sai tänään meihin melkoista siedätyshoitoa, kun nikkaroimme kanalaa. Kukko mekasti kuin mielipuoli, kun naulasimme ja sahasimme käsisahalla lautoja. Se myös häiriintyi aluksi joka kerta kun kuljimme ovesta ulos. Kukko ei voinut istua orrella, vaan sen piti lennähtää sieltä toiseen nurkkaan karkuun. Siedätyshoiti toimi ja kukko hiljeni eikä enää pelännyt meitä vaan kukko pystyi istumaan orrella kun liikuimme lampolassa.

Talvikki on pari kertaa tänään näyttänyt siltä kuin se äkistäisi munaa, mutta mitään ei ole tullut. Se on samalla pitänyt ihme vikinää...

Aamulla hokasimme, että tänään on Orvokin nimipäivä! Veimme päivänsankarille koristellun kaurapuurokakun, mutta kakusta ei ole tainnut kelvata kuin koristeet.

Tuotantolaitokset 12 ja 41

Orvokin "kakku"

Tuotantolaitokset paikoillaan ja tikkaat odottamassa asennusta 

Orvokki, Talvikki & Ukko-kukko

Olimme kukonlaulun aikaan hakemassa kanoja tänään isältäni kyytiin eli hieman klo 05 jäljestä. Ukko-kukko se komeasti jo kiekui pihalla.

Kanat saatiin hyvin pahvilaatikkoon, mutta kukko pisti hieman kampoihin. Kaikki kolme rauhoittuivat kuitenkin laatikkoon. Matkan aikana laatikossa rapisteltiin sulassa sovussa. Välillä laatikosta kuului vaimea potpotus.

Keli ei ollut mikään paras eläinkuljetukselle. Ei auttanut mitään, vaikka aikasin lähdimme, sillä jo klo 09 pintaan oli +21 astetta lämmintä. Yhdeksän tunnin ajomatkan ulkolämpötilan keskiarvo oli varmasti + 24 astetta! Onneksi autossa on ilmastointi.

Perillä kanat pääsivät pahvilaatikosta lampolaan. Nikkaroimme vain ensin sinne orren sekä lasittomiin ikkuna-aukkoihin kanaverkkoa. Ville raotti laatikkoa ja kukko ponkaisi heti komeasti ulos laatikosta! Kanoja joutui vähän kippaamaan. Kukko oli ihan hermona ja piti kauheaa meteliä. Jätettiin ne yksin riekkumaan, mutta kukko vaimenikin heti, kun jätimme ne keskenään.

Toisen kerran kun kävimme kanoja katsomassa, kukko oli hiljaa. Se uskaltautui jopa syömään meidän nähden. Kukko piti tyytyväisen kuuloista ääntä, jolla se selkeästi vinkkasi kanoille, että täällä on syötävää.

Kolmannella käyntikerrallamme kolmikko istui orrella. Kukko metelöi taas ja sai metelöintiinsä mukaan Orvokiksi nimeämämme kanan. Toinen kana, jota kutsumme Talvikiksi, kyyhötti hiljaa orrella. Yhtäkkiä äkkäsimme Talvikin pakertavan munan! Muna mäjähti maahan, osuen lautaan eikä heiniin, ja meni rikki. Sanoin Villelle aiemmin tänään, että kesän tavoitteeni on nähdä kanan munivan. En silloin arvannut, että tavoitteeni on jo parin tunnin päästä saavutettu!

Ennen yöpuulle menoa kävin viemässä kanoille apilaa ja kuusenkerkkiä. Kanat istuivat taas orrella, mutta kukko ei pihahtanutkaan.

Huomenna alkaa operaatio kanalan rakennus, johon kuuluu myös munintapesä, jottei munia enää syydetä orrelta lattialle säpäleiksi. Munantuotantomme on tällä hetkellä 100 prosenttisesti epäonnistunut.

Oheen laitettu kuva on räpätty Villeltä valmistumislahjaksi saamallani Samsung Galaxy tab note 10.1 tablettitietokoneella, jolla myös teksti on blogattu. Parempia kuvia luvassa, kun kanat pääsevät ulkoilemaan.