Niittyprojektistani on pieni maininta kuvan kera Maalla -lehdessä nro 5, joka ilmestyi tänään 30.7.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Hautova kana dilemma
torstai 25. heinäkuuta 2013
Kanamaisia mietteitä
Haimme tänään kanoille kalkkia (40 kg säkki 11 euroa), koska muutamaan otteeseen kuluvan kuun aikana kanojen munat on olleet munintapesässä rikki selkeästi heikon kuoren vuoksi. Kananmunan kuorien antaminen on riittänyt tähän asti, mutta nyt tuntuu, ettei itse jaksa syödä siihen tahtiin munia kun kanat kalkkia tarvitsevat. Varsinkin, kun olemme joutuneet syömään kaupan munia, jos olemme lahjoittaneet munia tuttaville.
Kanat ovat toistaiseksi tuoreruokakiellossa. Kanojen pyllyt on hieman suttuiset, joka saattaa aiheutua liiasta tuoreesta ruoasta. Kanat onkin kovasti lähiaikoina saaneet apilaa, tomaattia, kurkkua, kaalia, omenaa, mansikkaa ja mustikkaa. Nyt niiden on tyytyminen riisiin, makarooniin, leseisiin, leipään yms.
Tänään illalla kauppareissun päätteeksi, kun vein kanoille kalkkia, ne olivat vetäytyneet jo sisälle orrelle. Tottakai, kun kello oli monta tuntia yli kuuden. Varmuudeksi laskin kanat ja kukon pimeästä nurkasta todeten, että yksi puuttuu. Orvokki oli munintapesässä haudontapuuhissa!
Ja miksi kanat piti ihan laskea? Koska jossain vaiheessa kiivainta kanalan- ja aitauksenrakennusta olin yliväsyneenä laittanut kanojen luukun kiinni luullen kaikkien olevan sisällä. Vaan eivätkä olleet. Talvikki parka oli jäänyt ulos! Onneksi yöllä ei ollut satanut ja Talvikki oli löytänyt nukkumaorren ulkorappusista. Aamulla Talvikki pelmahti avaamastani luukusta sisälle kanalaan, ja kukko oli sille vihainen, että missä sitä on luurattu koko yö ja antoi huutia Talvikille tehden pyörähtäviä liikkeitä jaloillaan ja ajaen sitä hieman takaa. Sittemmin kanat on siis tarkasti laskettu, että varmasti kaikki ovat sisällä.
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Vihaiset linnut
Viime kesänä pääskyset pesivät ensimmäistä kertaa näillä tiluksilla luullakseni moneen kymmeneen vuoteen ilmeisesti lampaiden innoittamana. Pääskyset tekivät heinäkuun puolivälissä pesän lampolaan. Pesä oli ilmastointiputken reunassa niin matalalla, että poikasten kehittymistä pääsi seuraamaan ihan aitiopaikalta sulassa sovussa vanhempien kanssa.
Tänä vuonna pääskyset olivat täällä jo valmiina, kun kesäkuun alussa tulimme. Ne olivat tehneet pesän meidän mökin räystäslaudan alle mökin ulko-oven tuntumaan. Ei se mitään, että pesästä tippuu valkoista kakkia oven viereen maahan ja hieman roiskuu mökin seinäänkin, mutta yksi pääskysistä hermostuu totaalisesti, jos ulko-ovelle jää vähänkään pidemmäksi ajaksi hämmästelemään. Se tekee huimia syöksylentoja lähes päälakeen kiinni pitäen napsauttelevaa ääntä! Yleensä se saa muutaman muun pääskysen lietsottua mukaan syöksylentoonsa. Onni-kissa, kun yrittää tulla sisälle, niin syöksylento käynnistyy jälleen. Sisätiloissa pystyy arvaamaan, koska kissa on tulossa mökkiin, kun ulkona alkaa kauhea tsirpitys. Me tarvitsemme kohta kypärän, jotta pystymme kulkemaan ovesta. ;) Ainoat, joista pääskyset eivät hermostu ollenkaan ovat meidän koirat.
Odotamme kärsivällisinä milloin poikaset ovat niin isoja, että pesimispuuhat päättyvät. Sen jälkeen viritämme jonkun muovihuuhkajan räystäslautaan, jottei "angry birdsit" pesi enää mökin sisäänkäynnin tuntumassa!
Pääskysiä on nyt todella runsaasti. Niityn yllä lensi yhtenä päivänä ainakin 18 pääskystä!
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Kadonneet horsmat
Viime maanantain postauksessa mietin, että monta päivää menee, kun ensimmäisen lohkon horsmankukat on syöty. Ei mennyt montaakaan päivää, ehkä noin neljä.
Tänään laskimme pässit toiselle lohkolle. Toiselle lohkolle kulku tapahtuu ihan lampolan ulko-oven kohdilta. Poskiparta näytti aluksi siltä, että se hokaa heti uuden reitin, mutta retkuun meni. Käveli uuden aukon ohi ihmettelemään portilla suljettua reittiä ensimmäiselle lohkolle... Pari muuta pässiä menivät myös retkuun ja siellä ne kolmistaan jonottivat suljetun portin edessä hämmästelemässä, että mitäs pojat nyt tehdään, kun ei laitumelle päästä.
Poskiparta palaili pää painuksissa lampolaa kohden, mutta äkkäsi onneksi matkalla uuden aukon ja hoksasi lähteä toiselle lohkolle laiduntamaan. Kohta kaikki muut seurasivat perässä kuin köyhäntalon porsaat.
Parin viikon verran on pidellyt enemmän tai vähemmän koleita ilmoja. Ihan kuin olisi jo syksy tullut.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Koirat laitumella
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Ahonoidanlukko!
Takaisin ensimmäiselle laitumelle
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Yks pikku juttu...
...jäi toinen pyykkinaru kakkoslaitumen sisään nyt, kun laidun aidattiin niin lähelle saunaa. Pyykit on toistaiseksi saaneet olla rauhassa. Onneksi ei ole vuohia!
lauantai 13. heinäkuuta 2013
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Nurmitatar
Mielestäni löysin jo viime kesänä nurmitatarta (Bistorta vivipara) niityltä, mutta koska opinnäytetyötä tehdessäni en kesän valokuvista löytänyt yhtään kuvaa ko. kasvista, aloin epäillä itseäni ja jätin sen viime metreillä kirjaamatta kasviluetteloon. Nyt olen löytänyt niityltä kuitenkin taas kasveja, jotka mielestäni ovat nurmitatarta.
Nurmitatarta on käytetty muinoin hätäravintona. Sen käärmemäisesti kiemurtelevat juuret sisältävät hiilihydraatteja ja lehdet C-vitamiinia. Nurmitatarta voi käyttää esim. keittoihin tai perunan/juuresten tapaan.
Nurmitatar kuuluu huomionarvoisiin niittykasveihin.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Kuvausassistentti
tiistai 9. heinäkuuta 2013
NYT
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Popsi, popsi pajua
Tällä hetkellä näyttää siltä, että jälkiraivausta tarvitaan. Toisaalta pojat yllättävät positiivisesti tehokkuudellaan. Totuttelutarha syötiin niin matalaksi ettei jäänyt mitään raivattavaa. Ekalle laidunlohkolle kaavailimme niittyleinikin niittoa, mutta ei tarvinnut tehdä sitäkään. Osittain niitä maisteltiin ja osittain ne poljettiin maantasalle.Töissä on siis huomattavasti tehokkaampi lauma kuin viime vuonna.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Ja sitten heitä oli seitsemän...
torstai 4. heinäkuuta 2013
Menoa ja meininkiä kanalassa
Kanat meinasivat jo eilen syödä kädestä, mutta ihan ei rohkeus vielä riittänyt. Tänään Orvokki voitti pelkonsa ja nokki jauhelihaa kädessäni olevasta lautasesta. Kohta Talvikinkin oli pakko rohkaistua nokkaisemaan, että mitä se Orvokki oikein ahmii. Kukko tarkkaili minua kotkamaisen pistävästi. Kanoilta roiskui jauhelihaa maahan, jota kukko rupesi nokkimaan. Kohta kukkokin pisteli innoissaan kädessäni olevasta lautasesta herkkua kupuunsa.
Hetki sitten kävimme viemässä lampaille iltakerput ja kanoille aamua varten ruokaa. Rupesin hötkyilemään tehden asiat väärässä järjestyksessä. Vein ensin kanoille ruokaa, mutta pässit kerput jo hokattuaan yrittivät tungeksia kanalaan sisään. Pikku-Matti siinä onnistuikin! Minä paniikissa Villelle hihkumaan, että nyt on pässi kanalassa, nyt on hiivatti vieköön pässi kanalassa! Näin jo sieluni silmin, että kohta kanalassa on koko lauma lampaita ja kanat säikähtävät orreltaan, jolloin kehittyisi melkoinen melske! Yritin työntää Pikku-Mattia raiveleista ovesta ulos, mutta nimestään huolimatta Matti ei kuitenkaan ole kovin pikkuinen, joten työntäminen ei todellakaan onnistunut.
Onneksi hokasin hieman rauhoittua, ehkä osittain ovelle ehtineen Villen neuvosta, ja äkkäsin, että saisinko tyhjää lautasta heiluttamalla pässin huijattua ovesta ulos. Näin kävi, pässi seurasi uteliaana ulos kanalasta katsomaan, että mitä minulla on tarjolla. Onneksi se ei ehtinyt huomata kanalassa olevia täysiä lautasia leipää yms!
Huomenna on tympeä päivä. Herra Metersson ja 210 joutuvat lopettamaan maallisen laiduntamisensa ja joutuvat pataan... Metersson siksi, että jalka vaivaa sitä toisina päivinä pahastikin, joten päästämme sen tavallaan myös mahdollisista kärsimyksistään. 210 siksi, että se on iso siinä missä Metersson aivan älyttömän pieni ja se nujakoi Myrskyn kanssa. Saattaa olla, että Myrsky on ollut syypää nujakointiin, mutta se saa toistaiseksi säilyttää henkensä, koska on kainuun harmas. Metersson ja 210 kulkevat usein myös yhdessä, joten tekevät sitten niin kurjaan loppuunsa asti...
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Tappelupukarit
Ukkonen jylisi eilen taivaan rannassa monen monta tuntia, mutta mökillä oli pääosin aurinkoista ja hikistä hellettä. Illanpäälle ukkonen tuli lopulta melko liki. Hyvä kun salamasta ehdimme kahteen laskea, niin jo jyrähti! Istuimme silloin hirsisaunan kuistilla vilvoittelemassa.
Ukkosen väistyttyä lampolasta kantautuvaa ryskettä oli pakko lähteä tarkastamaan. Lampolassa oli vain kolme pässiä, muut olivat laiduntamassa. Kainuun harmas eli Myrsky ja naamastaan pilkullinen pässi eli Täplä-Ukkonen olivat liittoutuneet Kaksjakymmentä vastaan. Kahdestaan antoivat kunnon pukkaisua, johon 210 urhoollisesti antoi oman osuutensa. Ties kuinka kauan olivat siellä otelleet, kun vaikuttivat hieman väsyneiltä jo ja puuskuttivat melkoisesti.
Minun häiritsemänä kolmikko siirtyi laitumelle mittelöimään. Vauhtia haettiin metrien takaa niin, että aitalangat vaan venyivät uhkaavasti. Mietin olevani melko hassu näky, sillä päälläni oli pyyhe, jalassa kumisaappaat ja kättäpidempänä harava. En ollut kuitenkaan mitään siihen verrattuna, että kohta niitylle kirmasi Ville yllään pelkät kumisaappaat! Yritimme saada pässien huomion kiinnittymään syömiseen, jotta tappelu unohtuisi. Täplä-Ukkosen kohdalla se toimi, mutta Myrsky ja 210 jatkoivat hurjaa mittelöään.
Tässä vaiheessa olimme ruokkineet hyttysiä hieman liikaakin jo ja kävimme pukeutumassa. Palasimme laitumelle köyden kera, johon "lassosin" Myrskyn kiinni. 210 rauhoittui heti syömään. Myrsky oli levoton ja rimpuili itsensä melkein tainnoksiin narussa. Hetken kuluttua päästin Myrskyn irti, mutta ottelu käynnistyi taas.
Otin Myrskyn uudestaan kiinni. Hetken näytti siltä, että 210 hyökkää minusta huolimatta! Onneksi se kuitenkin rauhoittui ja lähti muun porukan matkaan laiduntamaan. Myrskykin rauhoittui syömään koiranputkia ja lehdeksiä. Kävelimme Myrsky narussa muun lauman luo. Päästin Myrskyn irti. Hieman parivaljakko kyräili vielä toisiaan, mutta rauhoittuivat kuitenkin syömään verissäpäin, vierekkäin, sulassa sovussa. Meidän Rocky Balboa ja Apollo Creed...