tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pieni juttu Maalla -lehdessä

Niittyprojektistani on pieni maininta kuvan kera Maalla -lehdessä nro 5, joka ilmestyi tänään 30.7.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Hautova kana dilemma

Orvokki hautoi vielä koko eilisen päivän. Kovan pähkinnän tuloksena kävimme ottamassa sen alta munat pois. Olihan se hurmaava ja erittäin houkutteleva ajatus, että olisi tullut kananpoikia, mutta mihin ne olisimme syksyllä laittaneet... Joten järki käteen ja munat Orvokin alta pois. Varsinkaan kun emme ole nähneet kukon kertaakaan "hömpsäyttävän" kanoja eli todennäköisesti Orvokki olisi hautonut hedelmöittämättömiä munia. Vai mikäköhän sen hautomishalun nyt  laukaisi? Oliko kukko kuitenkin tehnyt temput vai tuliko vain edellisestä hautomisesta tarpeeksi aikaa kuluneeksi?

Ville nosti Orvokin määrätietoisesti pesästä lattialle, johon se jäi löhöämään. Kaksi munaa pesästä pois ja Orvokki takaisin pesään. No, Orvokkihan ei ollut liikkeestä moksiskaan vaan ikäänkuin jossain tyyneyden transsissa jatkoi hautomista ilman munia.

Orvokki oli vielä illallakin hautomassa! Kävimme nostamassa Orvokin pesästä lattialle, mutta se jäi siihen vain lysyssä makaamaan. Puoliltaöin kun kävimme laittamassa lampolan oven kiinni näimme Orvokin menneen jälleen pesään hautomaan!

Miten ihmeessä saada kanan hautomishalu katkaistuksi? Jos olisimme tämän hautomisvimman tienneet, olisimme antaneet Orvokin hautoa niitä kahta munaa... Netistä luin, että esim. kanan kastelu saattaa lopettaa hautomisinnon, kun tulee muuta puuhaa eli märkiä höyheniä suittavaksi. Taidan ensin kokeilla jauhelihaa. Ainakin tähän mennessä Orvokki on oikein singahtanut pesästä, kun j-lihaa on tuotu. Epäilen kyllä, että munimistranssi saattaa olla sellainen, että siinä äkkiä syömiset ja juomiset unohtuu...

Lähes jonkinlaiseen euforiseen transsiin meinasimme vaipua itsekin. Grillasimme pihanuotiolla lampaan (Kaksjakymmenen...) ulkofilettä. Parempaa ei oikeasti ole, paitsi ehkä savupalvilammas yltää melko lähelle... no mutta jos joku vielä väittää, että lammas maistuu villasukalta, niin kiitos tänne voi toimittaa kaikki maailman villasukat! ;)


Edit klo 7.30.

Nostimme lampolan ja kanalan aamutoimien jälkeen edelleen tyhjää pesää hautomassa olleen Orvokin orrelle istumaan. Se kyyhötti hetken orrella lysyssä, mutta kotvasen kuluttua valpastui ja rupesi sukimaan sulkiaan. Kukko ja Talvikki tulivat tarhasta katsomaan mitä Orvokki puuhaa, ja kohta kaikki kolme kököttivät orrella. Hetken päästä Orvokki lehahti lattialle ja rupesi syömään. Toivottavasti transsi on ohi.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kanamaisia mietteitä

Haimme tänään kanoille kalkkia (40 kg säkki 11 euroa), koska muutamaan otteeseen kuluvan kuun aikana kanojen munat on olleet munintapesässä rikki selkeästi heikon kuoren vuoksi. Kananmunan kuorien antaminen on riittänyt tähän asti, mutta nyt tuntuu, ettei itse jaksa syödä siihen tahtiin munia kun kanat kalkkia tarvitsevat. Varsinkin, kun olemme joutuneet syömään kaupan munia, jos olemme lahjoittaneet munia tuttaville.

Kanat ovat toistaiseksi tuoreruokakiellossa. Kanojen pyllyt on hieman suttuiset, joka saattaa aiheutua liiasta tuoreesta ruoasta. Kanat onkin kovasti lähiaikoina saaneet apilaa, tomaattia, kurkkua, kaalia, omenaa, mansikkaa ja mustikkaa. Nyt niiden on tyytyminen riisiin, makarooniin, leseisiin, leipään yms.

Tänään illalla kauppareissun päätteeksi, kun vein kanoille kalkkia, ne olivat vetäytyneet jo sisälle orrelle. Tottakai, kun kello oli monta tuntia yli kuuden. Varmuudeksi laskin kanat ja kukon pimeästä nurkasta todeten, että yksi puuttuu. Orvokki oli munintapesässä haudontapuuhissa!  

Ja miksi kanat piti ihan laskea? Koska jossain vaiheessa kiivainta kanalan- ja aitauksenrakennusta olin yliväsyneenä laittanut kanojen luukun kiinni luullen kaikkien olevan sisällä. Vaan eivätkä olleet. Talvikki parka oli jäänyt ulos! Onneksi yöllä ei ollut satanut ja Talvikki oli löytänyt nukkumaorren ulkorappusista. Aamulla Talvikki pelmahti avaamastani luukusta sisälle kanalaan, ja kukko oli sille vihainen, että missä sitä on luurattu koko yö ja antoi huutia Talvikille tehden pyörähtäviä liikkeitä jaloillaan ja ajaen sitä hieman takaa. Sittemmin kanat on siis tarkasti laskettu, että varmasti kaikki ovat sisällä.

Ukko-kukon aamujumppaa yhdellä jalalla, hop!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Vihaiset linnut

Viime kesänä pääskyset pesivät ensimmäistä kertaa näillä tiluksilla luullakseni moneen kymmeneen vuoteen ilmeisesti lampaiden innoittamana. Pääskyset tekivät heinäkuun puolivälissä pesän lampolaan. Pesä oli ilmastointiputken reunassa niin matalalla, että poikasten kehittymistä pääsi seuraamaan ihan aitiopaikalta sulassa sovussa vanhempien kanssa.

Tänä vuonna pääskyset olivat täällä jo valmiina, kun kesäkuun alussa tulimme. Ne olivat tehneet pesän meidän mökin räystäslaudan alle mökin ulko-oven tuntumaan. Ei se mitään, että pesästä tippuu valkoista kakkia oven viereen maahan ja hieman roiskuu mökin seinäänkin, mutta yksi pääskysistä hermostuu totaalisesti, jos ulko-ovelle jää vähänkään pidemmäksi ajaksi hämmästelemään. Se tekee huimia syöksylentoja lähes päälakeen kiinni pitäen napsauttelevaa ääntä! Yleensä se saa muutaman muun pääskysen lietsottua mukaan syöksylentoonsa. Onni-kissa, kun yrittää tulla sisälle, niin syöksylento käynnistyy jälleen. Sisätiloissa pystyy arvaamaan, koska kissa on tulossa mökkiin, kun ulkona alkaa kauhea tsirpitys. Me tarvitsemme kohta kypärän, jotta pystymme kulkemaan ovesta. ;) Ainoat, joista pääskyset eivät hermostu ollenkaan ovat meidän koirat.

Odotamme kärsivällisinä milloin poikaset ovat niin isoja, että pesimispuuhat päättyvät. Sen jälkeen viritämme jonkun muovihuuhkajan räystäslautaan, jottei "angry birdsit" pesi enää mökin sisäänkäynnin tuntumassa!

Pääskysiä on nyt todella runsaasti. Niityn yllä lensi yhtenä päivänä ainakin 18 pääskystä!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kadonneet horsmat

Viime maanantain postauksessa mietin, että monta päivää menee, kun ensimmäisen lohkon horsmankukat on syöty. Ei mennyt montaakaan päivää, ehkä noin neljä.

Tänään laskimme pässit toiselle lohkolle. Toiselle lohkolle kulku tapahtuu ihan lampolan ulko-oven kohdilta. Poskiparta näytti aluksi siltä, että se hokaa heti uuden reitin, mutta retkuun meni. Käveli uuden aukon ohi ihmettelemään portilla suljettua reittiä ensimmäiselle lohkolle... Pari muuta pässiä menivät myös retkuun ja siellä ne kolmistaan jonottivat suljetun portin edessä hämmästelemässä, että mitäs pojat nyt tehdään, kun ei laitumelle päästä.

Poskiparta palaili pää painuksissa lampolaa kohden, mutta äkkäsi onneksi matkalla uuden aukon ja hoksasi lähteä toiselle lohkolle laiduntamaan. Kohta kaikki muut seurasivat perässä kuin köyhäntalon porsaat.

Parin viikon verran on pidellyt enemmän tai vähemmän koleita ilmoja. Ihan kuin olisi jo syksy tullut.

Horsmankukat ennen ja jälkeen viikon laidunnuksen


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Koirat laitumella

Pässit innoissaan tutustumassa Hildaan

Sulolla on hauska ilme taka-alalla

Hilda kävi maate ja nuolla lipsutti pässejä naamasta

Täplä-Ukkonen oli aivan hypnotisoitunut Hildan pusuista
.
Harmi, ettei minulla ollut tabletti mukana, kun meidän vanhempi koira, Kalle, oli ensin laitumella. Pikku-Matti tutki innokkaana Kallea hyvin tarkkaan ja moneen kertaan ikäänkuin tarkistaakseen, että onko tämä kenties uuhi. Onneksi se ei mennyt retkuun, sillä Kalle olisi saattanut hermostua, jos pässi olisi hypännyt selkään...

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Ahonoidanlukko!

Olemme taas koko kesän, heinäkuuta kohti vain kiihtyen, etsineet niityltä noidanlukkoja. Niin myös tänään illalla. Kohta Ville jo ihmetteli, että mikäs toi on, onko toi se ketonoidanlukko. Riensin innoissani katsomaan ja muun kasvillisuuden seasta pilkisti ilmiselvä ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) !

Uusi kasvi niityn kasvilistalle. Eikä mikä tahansa kasvi, vaan silmälläpidettäväksi luokiteltu kasvi, jonka kasvupaikat vähenevät laidunnuksen loputtua ja kasvupaikkojen umpeuduttua.

Upea löytö! Ja mukava syntymäpäiväyllätys minulle! :)


Takaisin ensimmäiselle laitumelle

Olen viikon verran pyörittänyt eläinrumbaa yksinäni, kun Villellä oli muita "pisneksiä". Tänään Ville palasi maaseudun arkeen ja trimmasi ensimmäisen laidunlohkon aidanaluset.

Trimmauksen jälkeen laskimme pässit takaisin ensimmäiselle laitumelle, jolla ne laidunsi 25.6. saakka. Sen jälkeen ne ovat olleet kakkoslaitumella eli lohkoa on vaihdettu noin parin viikon pätkissä. Nyt suunnitelmissa on vaihtaa lohkoa viikottain, mutta saa nähdä miten suunnitelma pitää.
Poskiparta ja Täplä-Ukkonen

Osa lampaista kuikistelee suljetun kulkuaukon kohdalla ihmeissään, kun laitumelle ei enää pääsekään... Näytimme niille houkuttelemalla uuden reitin laitumelle.

Mukavasti uutta syötävää kasvanut ensimmäiselle lohkolle

Montakohan päivää menee, kun horsmankukat on syöty?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Yks pikku juttu...

...jäi toinen pyykkinaru kakkoslaitumen sisään nyt, kun laidun aidattiin niin lähelle saunaa. Pyykit on toistaiseksi saaneet olla rauhassa. Onneksi ei ole vuohia!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Iltakerppu

Pässipoikien normi iltakerppu. Kokoa ilmentämässä kaksi n. 30 kiloista noutajaa.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Nurmitatar

Mielestäni löysin jo viime kesänä nurmitatarta (Bistorta vivipara) niityltä, mutta koska opinnäytetyötä tehdessäni en kesän valokuvista löytänyt yhtään kuvaa ko. kasvista, aloin epäillä itseäni ja jätin sen viime metreillä kirjaamatta kasviluetteloon. Nyt olen löytänyt niityltä kuitenkin taas kasveja, jotka mielestäni ovat nurmitatarta.

Nurmitatarta on käytetty muinoin hätäravintona. Sen käärmemäisesti kiemurtelevat juuret sisältävät hiilihydraatteja ja lehdet C-vitamiinia. Nurmitatarta voi käyttää esim. keittoihin tai perunan/juuresten tapaan.

Nurmitatar kuuluu huomionarvoisiin niittykasveihin.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Kuvausassistentti

Olin kuvailemassa iltakymmenen auringossa niityllä lampaita ja kasveja, kun Onni-kissa ilmestyi aidanvierustalle naukumaan. Onni katseli uteliaana lampaita, mutta kun yrittivät lähempää tuttavuutta kissa pinkoi minkä kintuistaan pääsi.

Lampaat painelivat ruoka suussa määkien lampolaan luullen, että on iltakerppujen aika. Kohta kuitenkin heinikko kahisi ja kuvausassistentti eli Onni hiipi paikalle. Se nuohosi aivan aitalangassa kiinni eikä saanut turkkinsa läpi tälliä.

Lampaat pääsevät maanantaina takaisin ensimmäiselle laitumelle. Sinne onkin kasvanut niille kovasti syötävää mm. maitohorsman kukkia ja koiranputken alkuja. Apilaa, sekä puna- että valko, on tänä vuonna silmiinpistävän runsaasti niityllä. Tuntuu ettei lampaat sitä vartavasten kylläkään syö. Ennemmin valikoivat jotain muuta. Kanojen suurta herkkua apila kuitenkin tuntuu olevan.

Apilaa niityllä

Huii, ne tulee päälle!

Maariankämmeköitä on mukavasti tänä kesänä. Viimeksi olen havainnoinut niitä 2009 metsänreunalla & suolla, mutta nyt niitä on muutama ihan niitylläkin. Huomaa maariankämmekän pilkulliset lehdet, joista sen tunnistaa hyvin.

Kuvausassistentti

tiistai 9. heinäkuuta 2013

NYT

Kanojen ja kukon suurta herkkua ovat NYT mustikat. Olen laittanut niille tarhaan mustikat varpuineen päivineen. Siinä ei kauaa nokka tuhise, kun marja on nyppästy irti varvusta. Koko porukka pitää nii-in tyytyväistä potpotusta mustikanvarvut löytäessään.


Onni-kissa on kekannut NYT käydä lähes päivittäin vaanimassa kanoja. Yksi päivä Ville oli nähnyt Onnin kapuavan lampolan ikkunasta ulos lampaan kurkistellessa perään. Liekö lammas antoi kanalaa vaanivalle kissalle lähdöt. Tänään näytti siltä, että kukko valmistautui taistoon kissan kanssa, jos kissa sattuisi pääsemään yhtään likemmäs. Tai saattoi kukolla hetken käväistä mielessä, että menee itse lähemmäs kissaa ja nokkaisee...


Lampaat ovat NYT ihan pöhköjä. Kannoin saunalle, sisälle ja lampolaan vettä. Lampaat hölkkäsivät aidanviertä mukanani edes takas määkien. Ilmeisesti epäilivät, että ämpäreissä saattaisi olla jotakin herkkua. Mistä lie sellaista mieleen tuli... ;) Pysyivät sentäs kahden aitalangan takana, vaikka melko liki tulivatkin.

Parhautta on NYT istua saunan kuistilla porontaljalla ja katsella laiduntavia lampaita. Viime vuonna aita ei ihan noin liki saunaa mennytkään. Viime vuonna ko. alue oli todella vetinen, mutta ainakin vielä melko vähäisten, ainakin viime kesään verrattuna, sateiden vuoksi alue on pysynyt kuivana. Kuten kuvasta näkyy niin aitalinjan alunen on myös hyvästä trimmauksesta ja kuivuudesta kellastunut. NYT aitaa ei tarvitse trimmata läheskään niin usein kuin viime kesänä.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Popsi, popsi pajua

Niityltä viime syksynä raivattu pajukkoala on synnyttänyt aika tavalla ranka- ja risujätettä. Kesän aikana pajukon kantojen päällä on poltettu varmasti jo yhdeksän eri risukasaa. Kantojen päällä risujen polttaminen tuhoaa melko tehokkaasti maata myöden ikävästi kiemurtelevat ja maasta pököttävät pajurangat. Viimeisin kasa poltettiin viime lauantaina.

Raivattu ala on mukana kakkoslaitumella, jota lampaat tällä hetkellä vielä laiduntavat. Viime vuotiseen saimme siis lisää laidunalaa n. 1600 neliötä. Alue kulkee suunnilleen meidän kiinteistön rajaa, mutta sovitusti myös hitusen naapurin puolella, jotta uudet vesat saadaan kuriin. Iloksemme huomasimme, että lampaat myös tekevät sitä työtä mitä varten ne täällä ovat eli pistelevät pajuvesoja poskeensa. Raivattu pajukko puskee meinaan melko reippaasti uutta vesaa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että jälkiraivausta tarvitaan. Toisaalta pojat yllättävät positiivisesti tehokkuudellaan. Totuttelutarha syötiin niin matalaksi ettei jäänyt mitään raivattavaa. Ekalle laidunlohkolle kaavailimme niittyleinikin niittoa, mutta ei tarvinnut tehdä sitäkään. Osittain niitä maisteltiin ja osittain ne poljettiin maantasalle.Töissä on siis huomattavasti tehokkaampi  lauma kuin viime vuonna.

Risukasan rippeet tulessa. Osa poltetuista kasoista oli miestä korkeampia.


Popsittuja pajunvesoja.

Koivu, pihlaja ja haapa on niin herkkua, että niitä kannattaa tavoitella korkeampaakin.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ja sitten heitä oli seitsemän...

Herra Metersson ja Kaksjakymmenen lähtivät perjantaina aamutuimaan autuaimmille laidunmaille... Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun suloinen elämänmuoto oli vain pala elotonta lihaa riistapusseissa pakastimessa. Meterssonin ruhopaino oli vain 10 kg, mutta Kaksjakymmenen ruhopaino oli 20 kg. Kyllä tuli taas syyllinen olo, vaikka Meterssonin teurastusta voi puolustella sillä, että se todennäköisesti kärsi jalastaan.

Onneksi jäi vielä seitsemän pässiä rapsuteltaviksi. Nyt lauma on mukavan tasakokoisen näköinen. Lauman liikkumista on ilo seurata, kun siellä ei ole silmiinpistävän pientä kaveria nilkuttamassa. Lauma tuntuu myös viihtyvän nyt enemmän laitumella ja jopa liikkuvan hieman enemmän, vaikka aika hyvin ne on muutenkin liikkuneet. Tuntuvat paljon aktiivisemmalta porukalta kuin viime kesän nuoremmat pässit.

Täplä-Ukkonen

Poskiparta

Sulo ja lauma


Harmoninen lauma sunnuntai-iltalaitumella n. klo 22

torstai 4. heinäkuuta 2013

Menoa ja meininkiä kanalassa

Kanat meinasivat jo eilen syödä kädestä, mutta ihan ei rohkeus vielä riittänyt. Tänään Orvokki voitti pelkonsa ja nokki jauhelihaa kädessäni olevasta lautasesta. Kohta Talvikinkin oli pakko rohkaistua nokkaisemaan, että mitä se Orvokki oikein ahmii. Kukko tarkkaili minua kotkamaisen pistävästi. Kanoilta roiskui jauhelihaa maahan, jota kukko rupesi nokkimaan. Kohta kukkokin pisteli innoissaan kädessäni olevasta lautasesta herkkua kupuunsa.

Hetki sitten kävimme viemässä lampaille iltakerput ja kanoille aamua varten ruokaa. Rupesin hötkyilemään tehden asiat väärässä järjestyksessä. Vein ensin kanoille ruokaa, mutta pässit kerput jo hokattuaan yrittivät tungeksia kanalaan sisään. Pikku-Matti siinä onnistuikin! Minä paniikissa Villelle hihkumaan, että nyt on pässi kanalassa, nyt on hiivatti vieköön pässi kanalassa! Näin jo sieluni silmin, että kohta kanalassa on koko lauma lampaita ja kanat säikähtävät orreltaan, jolloin kehittyisi melkoinen melske! Yritin työntää Pikku-Mattia raiveleista ovesta ulos, mutta nimestään huolimatta Matti ei kuitenkaan ole kovin pikkuinen, joten työntäminen ei todellakaan onnistunut.

Onneksi hokasin hieman rauhoittua, ehkä osittain ovelle ehtineen Villen neuvosta, ja äkkäsin, että saisinko tyhjää lautasta heiluttamalla pässin huijattua ovesta ulos. Näin kävi, pässi seurasi uteliaana ulos kanalasta katsomaan, että mitä minulla on tarjolla. Onneksi se ei ehtinyt huomata kanalassa olevia täysiä lautasia leipää yms!

Huomenna on tympeä päivä. Herra Metersson ja 210 joutuvat lopettamaan maallisen laiduntamisensa ja joutuvat pataan... Metersson siksi, että jalka vaivaa sitä toisina päivinä pahastikin, joten päästämme sen tavallaan myös mahdollisista kärsimyksistään. 210 siksi, että se on iso siinä missä Metersson aivan älyttömän pieni ja se nujakoi Myrskyn kanssa. Saattaa olla, että Myrsky on ollut syypää nujakointiin, mutta se saa toistaiseksi säilyttää henkensä, koska on kainuun harmas. Metersson ja 210 kulkevat usein myös yhdessä, joten tekevät sitten niin kurjaan loppuunsa asti...

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tappelupukarit

Ukkonen jylisi eilen taivaan rannassa monen monta tuntia, mutta mökillä oli pääosin aurinkoista ja hikistä hellettä. Illanpäälle ukkonen tuli lopulta melko liki. Hyvä kun salamasta ehdimme kahteen laskea, niin jo jyrähti! Istuimme silloin hirsisaunan kuistilla vilvoittelemassa.

Ukkosen väistyttyä lampolasta kantautuvaa ryskettä oli pakko lähteä tarkastamaan. Lampolassa oli vain kolme pässiä, muut olivat laiduntamassa. Kainuun harmas eli Myrsky ja naamastaan pilkullinen pässi eli Täplä-Ukkonen olivat liittoutuneet Kaksjakymmentä vastaan. Kahdestaan antoivat kunnon pukkaisua, johon 210 urhoollisesti antoi oman osuutensa. Ties kuinka kauan olivat siellä otelleet, kun vaikuttivat hieman väsyneiltä jo ja puuskuttivat melkoisesti.

Minun häiritsemänä kolmikko siirtyi laitumelle mittelöimään. Vauhtia haettiin metrien takaa niin, että aitalangat vaan venyivät uhkaavasti. Mietin olevani melko hassu näky, sillä päälläni oli pyyhe, jalassa kumisaappaat ja kättäpidempänä harava. En ollut kuitenkaan mitään siihen verrattuna, että kohta niitylle kirmasi Ville yllään pelkät kumisaappaat! Yritimme saada pässien huomion kiinnittymään syömiseen, jotta tappelu unohtuisi. Täplä-Ukkosen kohdalla se toimi, mutta Myrsky ja 210 jatkoivat hurjaa mittelöään.

Tässä vaiheessa olimme ruokkineet hyttysiä hieman liikaakin jo ja kävimme pukeutumassa. Palasimme laitumelle köyden kera, johon "lassosin" Myrskyn kiinni. 210 rauhoittui heti syömään. Myrsky oli levoton ja rimpuili itsensä melkein tainnoksiin narussa. Hetken kuluttua päästin Myrskyn irti, mutta ottelu käynnistyi taas.

Otin Myrskyn uudestaan kiinni. Hetken näytti siltä, että 210 hyökkää minusta huolimatta! Onneksi se kuitenkin rauhoittui ja lähti muun porukan matkaan laiduntamaan. Myrskykin rauhoittui syömään koiranputkia ja lehdeksiä. Kävelimme Myrsky narussa muun lauman luo. Päästin Myrskyn irti. Hieman parivaljakko kyräili vielä toisiaan, mutta rauhoittuivat kuitenkin syömään verissäpäin, vierekkäin, sulassa sovussa. Meidän Rocky Balboa ja Apollo Creed...