Suomen luonnon päivä

Suomen luonnon päivänä muutamia kesän mittaan otettuja kuvia niityltä:

Jäkkärä mikä jäkkärä

Löysin niityltä uuden kasvin muistaakseni joskus heinäkuun puolessa välissä. Ihme, etten ole sitä aikaisemmin nähnyt, sillä se kasvaa lampolan ikkunoiden edessä, aivan siinä silmien alla. Kasvista sanotaan, että se ei kestä varjostusta eikä kilpailua. Voisiko tämäkin olla niityn hoitotoiden ansiosta putkahtanut esiin? Myöhemmin kesällä löysin vielä toisen yksilön naapurin rajan tuntumasta metsän siimeksestä. 

Jännityksellä olen seuraillut millaiset kukat kasvi kehittäisi, mutta kuvaa komeammaksi kukat eivät ikinä oikeastaan tulleet. Kukat vain rupesivat pienoisen kellertämisen jälkeen tuleentumaan haituviksi. Tuleentuneista kukinnoista tuli mieleen kultapiiskun samantapaiset haituvaiset kukat.

Kasvi käsittääkseni kuuluukin samaan heimoon kuin kultapiisku eli mykerökukkaisiin. Kasvi on mielestäni ahojäkkärä (Gnaphalium sylvaticum). Kyseessä voisi olla myös harvinaisempi norjanjäkkärä (Gnaphalium norvegicum), mutta lähinnä sitä kasvaa tunturipaljakoilla. Kasvia on kuitenkin tavattu harvinaisena myös Kainuussa. Tosin Kasviatlaksen levinneisyyskarttaa silmäillessäni viimeisin havainto norjanjäkkärästä Kainuun alueella, suunnilleen meidän niityn tietyvillä, on tehty joskus 1950-luvulla.

Kasvit pystyy erottamaan toisistaan lehtien ja kukinnon avulla. Norjanjäkkärän lehdet ovat suuremmat, leveämmät ja huomattavasti harmahtavammat kuin ahojäkkärän. Lisäksi norjanjäkkärän lehdet ovat selkeästi kolmisuoniset kun taas ahojäkkärän yksisuoniset. Norjanjäkkärän kukinto on lyhyempi ja mykeröiden tukilehdet ovat pidempiä kuin ahojäkkärällä.

Mielestäni kasvi on huomattavan harmaa, mutta vaikka kuinka tutkiskelin lehtiä en pysty sanomaan ilman verrokkia toisesta kasvista, kumpi kasvi on kyseessä. Koska lehti näyttää mielestäni yksisuoniselta ja kuitenkin norjanjäkkärä on niin harvinainen, niin kallistun ahojäkkärään, kunnes toisin todistetaan.

Kimpassa

Harakankello (Campanula patula)

Viime kesänä kiinnitin huomiota, että harakankello on huomattavasti yleistynyt niityllä. Tänä vuonna harakankello kukkii viime vuottakin runsaammin. Yllä oleva kuva ilahduttaa suuresti, sillä kyseistä kuvaa ei aikaisempina vuosina olisi saanut napattua harakankellon vähyyden vuoksi. 

Harakankellohan on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta esiintyy satunnaisesti Pohjois-Suomessa (Kasviatlaksen levinneisyyskartta). Kyseessä on kaksivuotinen kellokasveihin kuuluva ruoho, joka kasvaa oikeastaan vain ihmisen tavalla tai toisella muokkaamissa avoimissa ympäristöissä. Harakankello tulee toimeen vähäisilläkin ravinteilla ja on kasvualustansa suhteen vaatimaton.

Nietos-kukko eli Gunther

Lanttoniitylle tuli isältäni kanoja maanantaina tai kana ja kukko. Kana taitaa olla vanha tuttu, Talvikki, mutta kukko on todellakin uusi, koska viime vuotinen päätyi pataan. Tämä onkin komia nuori kukonalku. Ristimme sen valkoisen värinsä vuoksi Jon Snowksi eli Jon Nietokseksi kirja- ja tv-sarja Game of Thronesin mukaan. Tosin tänään kukko sai lisänimen Gunther...

Haimme tänään illalla "naapurilta" toisen kanan, kun yksi on liian vähän. Toinen kana rupesi kanalaan päästyään kotkottamaan, johon kukko orrelta vastasi. Kana nokki kauraryynejä, kun kukko lehahti orrelta Talvikin vierestä maahan. Näytti siltä, että kukko käy uuden kanan kimppuun, mutta se kopauttikin sitä niskaan, hyppäsi selkään ja teki temput! Sen jälkeen Nietos aca Gunther-kukko oli hetken aikaa niin äijää, niin äijää pöyhistellen sulkiaan ja lehautellen siipiään. Kohta ne jo istuivat molemmat orrella Talvikin kanssa.

Kesäkanat on mukava juttu, mutta ihan noin vain niitä ei voi ottaa. Ohessa linkki Eviran muistilistaan kesäkanojen pitäjälle:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/usein+kysyttya/kesakanat/

Nietos ja Talvikki ulkoilevat. Saas nähdä monta päivää menee, että tarha on kuopsutettu mullokselle.

Talvikki, Nietos ja uusi kana.

Uusi kasvilöytö!

Löysin niityltä uuden kasvin: pelto-orvokin (Viola arvensis)!

Pelto-orvokki suosii yksivuotisena rikkakasvina kilpailutonta kasvutilaa viihtyen vuosittain muokattavissa pelloissa ja keittiöpuutarhoissa. Suurin osa kasvupaikoista onkin juuri ihmisen luomia, kaskiahoja, ketoja ja niittyjä. Yksivuotinen orvokki satsaa siemenpankkiin, jossa siemenet voivat säilyä itämiskykyisinä useita vuosikymmeniä.

Olemme vuodesta 2009 alkaen polttaneet samassa kohtaa niittyä puuainesta ja raivausjätettä yms. Ilmeisesti tämä meidän "kaskeaminen" on herättänyt pelto-orvokin maaperän siemenpankistaan, sillä siellä se nyt kukkii hiiltyneen polttoalueen reunamilla.

Niityn kukkijoita

Viime postauksesta jäi osa niityn kukkijoista pois, sillä sade yllätti valokuvailijan. Ihme, että niityllä ylipäätään kukkii mikään, sillä aamulla oli vain + 2 astetta ja satoi lunta/räntää!

Oravanmarja.

Puolukan suloisia kukkia.

Tähtitalvikin nuokkuvat kukat.

Poimulehti kukkii vihreänkellertävänä.

Heinätähtimön hennot kukat.

Nurmitädyke on runsastunut niityllä.

Suo-orvokki.

Suolaheinä.

Orvontädykkeen pikkuruiset kukat.

Muutamia voikukkiakin löytyy.

Maitikat kukkivat.

Luonnonkukkia

Sunnuntaina vietettiin luonnonkukkien päivää. Ensisilmäyksellä Lanttoniityllä näyttäisi kukkivan vain koiranputki ja niittyleinikki, mutta muitakin kukkijoita löytyy.

Puna-ailakki kukkii.

Metsäkurjenpolvi kukkii kahdessa sävyssä.

Mesimarja kukkii todella runsaana. Liekö tänä vuonna tulee yhtään marjaa.

Metsätähti kukkii.

Lanttoniitty herää talvilevolta!

Viime viikon aikana selvisi, että Lanttoniityllä on elämää tänäkin kesänä! Ei tosin lampaiden muodossa, vaikka niitä minulle tarjottiin sieltä mistä niitä en viime kesänä saanutkaan. Heillä olisi ollut nyt syksyllä syntyneitä pässejä, mutta mm. työ- ja remonttikiireiden vuoksi lampaat on pakko jättää tänä kesänä väliin.

Niittyä on tarkoitus kuitenkin hoitaa ja tarkkailla. Todennäköisesti viime vuonna raivattua pajukkoa joutuu raivaamaan, kun ei ole lampaita kurittamassa vesoja. Eiköhän myös viikate raivaussaha heilu maitohorsman, koiranputken, niittyleinikin, vatukon ja mesiangervon kimpussa. Ja saattaapa heinää nousta myös ihan seipäille asti!

Kanoja on suunnitteilla kuljettaa niitylle, kuten viime vuonnakin. Kävimme eilen katsomassa isälläni kukkoa, joka meille olisi tulossa. Niitylle saapuvat kanat ovat todennäköisesti vielä munassa haudonnan alla! Jos nuorikoiden lisäksi saisi pari vanhaa kanaa, niin munantuotanto kesäksi olisi taattu.

Tänä vuonna Lanttoniityllä onkin entistä jopa vieläpä komeampi Brahma-kukko. Toinen noista oikealla olevista valkoisista "kaksospojista" pääsee niitylle kiekumaan.

Mutta eikös tuolla oikealla ole Lanttoniityn viime kesän kaakattajat Orvokki ja Talvikki!

Kesän 2013 valokuva-albumi

Alla linkki kesän ja syksyn 2013 valokuva-albumiin. Sitten olenkin kutakuinkin kaikki viimekesältä saanut "sanottua". Blogi hiljenee, toivottavasti täällä etelässäkin pian alkavaan oikeaan talveen, ja herännee ehkä henkiin tulevana kesänä...

https://plus.google.com/u/0/photos/102085147041359486341/albums/5948197807025609377

Ja eihän uuteen laidunkauteen ole enää kuin 4 - 5 kk!

Uusi vuosi

Lanttoniityn väki toivottaa onnellista alkanutta vuotta!