Rakas hoitopäiväkirja,
Olen Villen kanssa parina päivänä väkertänyt lampaille laidunta. Homma alkoi aitalinjan suunnittelulla. Sen jälkeen vuorossa oli suunnitellun aitalinjan alasniitto uudenkarhealla trimmerillä. Tämän jälkeen minä kankesin maahan reiän ja Ville iski reikään seivästä. Työtä hieman hidastutti se, että jouduimme samalla tekemään osan aitatolpista. Sillä välin, kun Ville katkoi niityn laitamilta kuusen ja männynrankoja tolpiksi, minä ruuvasin eristimiä jo paikalleen iskettyihin tolppiin.
Kun kaikki tolpat oli paikallaan ja eristimet ruuvattu alkoi kolminkertaisen aitalangan veto. Voit varmaan kuvitella, että niityllä on kävelty edes sun takas ja rinkiä. Ei varmaan viisi kilometriä riitä. Tuli käveltyä aivan turhiakin metrejä, kun olin levittänyt jo kiinnitettyä aitalankaa parisataa metriä valmiiksi eteenpäin ja katsonut, että kierrän puut oikealta puolelta. Olin kiertänyt kaikki muut puut oikealta puolelta, paitsi sen ekan! Ehdotin Villelle, että iso petäjä laitetaan nurin. Ehdotukseni ei saanut yhtään Jaa -ääntä. Ei auttanut, kun kiskoa aitalanka takaisin ja lähteä uudestaan jatkamaan langan kiinnitystä eristimiin. Seuraavaksi olin hieman tarkempi, että myös se ensimmäinen puu tulee kierrettyä oikein!
Aitaus on loppusilausta vaille valmis. Kädet on kankeamisesta rakoilla ja sormet eristimien väännöstä hellänä. Ville ei halua kuulemma vähään aikaan nähdä vesuria. Aikaa meillä meni kahteenpekkaan noin 8,5 tuntia.
Lampaat todennäköisesti pääsevät laitumelle huomenna iltapäivästä tai sunnuntaina. Nyt ne on päässeet eilisestä alkaen totuttelutarhaan. Hetikohta yksi uuhista sai säkärin, eikä tyttöjä hetkeen tarhassa näkynyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa aina!