Pikkutalvikkikaan ei ollut minulle tuttu, vaikka se on Suomessa sukunsa yleisin laji ja sitä sentään Kasviatlaksen mukaan melko yleisesti kasvaa etelän suunnallakin.
Pikkutalvikki, Pyrola minor
Pikkutalvikki suosii kosteita kasvupaikkoja eli soistuneita metsiä, korpia, suonlaitamia ja vanhojen suopeltojen ojan penkereitä. Lantto niityllä pikkutalvikkia kasvaa metsänreunalla ojan tuntumassa.
Tähtitalvikki, Moneses uniflora
Tähtitalvikki kasvaa sammaleisissa, rehevissä metsissä, korvissa, lähteiköissä ja puronvarsissa. Kasvia on löytynyt myös hakamailta karjan polkujen varrelta. Lantto niityllä tähtitalvikkia kasvaa niityn läntisellä metsärajalla.
Tähtitalvikki on tarkka kasvualustansa koskemattomuudesta ja se kärsii metsien hakkuista ja pirstoutumisesta.
Tähtitalvikin alaspäin nuokkuvan kukan terälehdet avautuvat tähtimäisesti täysin levälleen, josta kasvin nimikin lienee saanut alkunsa. Kasvualustaansa katselevan kukan kasvuasento estää tehokkaasti itsepölytyksen. Tähtitalvikki erittää kieloa tai syklaamia muistuttavia tuoksuaineita ja kukka voi säilyä elinvoimaisena jopa toista kuukautta. Muistan kukkaa tutkiskellessani sen terälehtien tuntuvan kumimaiselta ja jättävän vienon tuoksun sormiin.
Tähtitalvikkia on kutsuttu mm. katvekukkaseksi, lumikukaksi, linnuntähdeksi ja troppikukkaseksi. Troppikukkanen nimi juontanee juurensa siitä, että sitä on kansanlääkinnässä käytetty silmätautien hoitoon.
Hyvää nimipäivää kaikille Talvikeille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se ilahduttaa aina!