Siipikarjan pitäjä

Nyt olen kaikkien sääntöjen ja määräysten mukaisesti tehnyt ilmoituksen siipikarjan pitopaikasta sekä rekisteröitynyt siipikarjan pitäjäksi maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Kolmen kanan vuoksi piti tuotantosuuntaakin miettiä. Hmm, siinä sitä oli kuule päänvaivaa ryhtyäkö lihan- vai munantuottajaksi.

Arvaat varmaan, että näin ens' alkuun päädyin valitsemaan tuotantosuunnaksi munantuotannon. Pitänee ilmoittaa sitten tuotantolinjan muutoksesta lihantuotantoon, jos kanat alkavat hautomaan ja lisimään ja niitä ryhdytään paistiksi laittamaan. ;)

Munantuotannon valitseminen ei ollut ollenkaan hullumpi juttu, sillä brahman munimat tuoreet munat maistuvat mielettömän hyville. En enää kaupasta munia halua ostaa. Siis miten kermaiselta kananmuna maistuikaan. Näistä tulisi varmasti loistavan makuinen kakku! Brahma munii ilmeisesti munan päivässä, joten ylituotannon vaaraa tuskin vielä on...

"Mummo kanasensa niitylle ajoi"

Pässien saapumisaikataulu ei ole vielä selvillä, mutta Lanttoniityn tuntumaan tulee tänä vuonna myös kanoja! Kanat oli mielessä jo aikaisemmin, viime kesänäkin, mutta olimme sitä mieltä, että ei vielä tänäkään kesänä. Tänään isäni soitti ja kysyi, että otetaanko heiltä kanoja mökille matkaan. Ensin olin, että ei, mutta sitten olin, että joo!

Kanat ovat intialaista brahma-rotua, joka tulee alunperin Brahmaputrajoen varrelta. Rotu on luonteeltaan rauhallinen, mutta silti eloisa ja touhukas sekä luottavainen ja hyvin kesyyntyvä. Ulkomuodoltaan brahmat ovat massiivisia ja runsassulkaisia. Niillä on myös hauskat "varvaskarvat". Kukko on n. 4 - 5 kg, leveäselkäinen, vahva ja isojalkainen. Suurten jalkojen vuoksi tarvitaan paksut orret. Kana on 3,5 - 4 kg ja pyylevän pallomainen. Väreistä yleisimmät Suomessa ovat kulta, hopea, vaalea ja musta.

Täältä lähtee, sanoisinko mielenkiintoinen, retkue kohti Suomussalmea. Takapaksissa kaksi koiraa, kissa, kukko ja kaksi kanaa!

Oikealla reunassa mun silmää erityisesti miellyttävä kanan väritys.

Komia kukkopoika. Meille tulee ilmeisesti tämän kukon isä.

Opinnäytetyöni lehdessä

Opinnäytetyöstäni näyttää olevan pieni juttu Maaseudun Tulevaisuuden verkkojulkaisussa. Tästä linkistä pääset lehtijuttuun.

(kuva suurenee klikkaamalla kuvaa)

Valokuvaaminen on pettämätön apu hoitotuloksen toteamiseen, jos ja kun oma muisti tekee tepposen. Itsestäkin tuntui viime kesän päätteeksi, että eihän niityllä ole tapahtunut juuri mitään, kun pitkiä kasvualueita oli siellä täällä. Oheinen kuvapari kuitenkin osoitttaa selvästi kuinka niityn hoito kannattaa. Vasen kuva on otettu vuonna 2010 syyskuun alussa hoitamattomana olleesta niitystä. Oikea kuva on otettu ensimmäisen hoitokesän päätteeksi elokuun lopulla 2012. Kuvat on vastakkaisista suunnista, mutta punaisella ympyröity paju on sama.

Opinnäytetyöni on valmis, ja luettavissa!

Nyt se on valmis ja julkaistu. Opinnäytetyö. Projekti sujui kaiken kaikkiaan hyvin ja sitä oli erittäin mielenkiintoinen ja mukava tehdä. Loppuseminaari on myös onnistuneesti pidetty, ja saamani palaute oli lähes häkellyttävän positiivista.

En oikein meinaa käsittää, että 3,5 vuotta sitten aloittamani opinnot ovat kohta ohi. Vielä olisi kolme esseetä kirjoitettavana ja yksi tentti. Sen jälkeen voin anoa tutkintopapereita koululta ja olen valmis agrologi. 

Vaikka opinnot ovatkin päättymässä, niin jatkan viime kesänä aloittamaani projektia, josta opinnäytetyöni tein. Seuraan siis edelleen niittykasvillisuutta sekä lampaiden painon kehitystä ja teen tarvittavia hoitotoimenpiteitä niityllä. Reilu kolme viikkoa, niin niitty vihdoin pitkän talven ja kevään jälkeen kutsuu!

Opinnäytetyöni pdf-tiedoston saa auki seuraavasta linkistä: urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305076775.

Olen kiinnostunut kaikista kommenteista joko tämän blogin kommenttikenttään tai kirsi.sh (at) gmail.com, kiitos.