"Vain yksi painallus riittää"

Kesä on ollut ilmojen puolesta kauniisti sanottuna masentava. Nyt on valehtelematta mennyt pari viikkoa niin, että joka päivä on satanut enemmän tai vähemmän. On ollut hienoja aurinkohetkiä, jotka sade on kuitenkin jossain kohtaa pilannut.

Tänään yritimme keksiä "hauskaa" sadepäivän puuhaa ja pidimme sammakonbongauskisan. Sammakoita kun litimärällä niityllä tapaa pomppimasta tämän tästä. Paitsi kun pitää bongauskisan, niin tulos on nolla. Jotain muuta niityltä kuitenkin löytyi.

Tänä vuonna niityllä kasvaa huomattavan paljon hiirenvirnaa.

Isolaukku kasvaa tänä kesänä runsaana. Isolaukku on huomionarvoinen perinnebiotooppikasvi Kainuussa.

Perhosia ei sateisen kesän vuoksi ole juuri nimeksikään tavattu niityltä. Heinäsirkat ei ole sirittäneet kertaakaan. Joitain kovakuoriaisia ja pölyttäjiä näkee välillä sinnikkäästi värjöttelemässä. Tässä kimalaiskuoriainen maitohorsman kukalla.

Kolmen konklaavi sadetta pitämässä.

Niityltä löytyy kaikenlaista kummaa. Tässä aikaisemmin kesällä lampaiden tallauksen ansiosta esiin pullahtaneet wanhat sakset.

Lampaiden hyvin syömän punaviinimarjapensaan juurelta löytyi tänään ko. astianpesuainepullo. 

"Miellyttävämpään astianpesuun, vain yksi painallus riittää - Turun Saippua Oy".

Myös tämä aito Sorsakosken Musla-hopealusikka pilkisti esiin aivan kirkkaana ja vahingoittumattomana lampaiden polulta.

Onni on ehjät kumisaappaat!

Kaunotar hautoo

Ai että piti edellisessä kirjoituksessa mennä hehkuttamaan kananmunien ylituotantoa. Meillä tuotanto tyrehtyi maanantaina. Tai tuotantoa on, mutta Kaunotar löhöää kaiken tuotannon päällä! Kaunotar on ruvennut siis hautomaan kaikkien kanojen munia. Kanalassa on kolme munintapesää, mutta vain tuo lattialla oleva kelpaa kaikille. Tänään nostimme Kaunottaren hetkeksi pois pesästä ja näimme sen alla noin kymmenkunta munaa.

Irrotimme seinälle kiinnitetyt pesät ja laitoimme ne lattialle vierekkäin. Yhteen pesään malliksi muna, josko edes se kelpaisi muille kanoille munintaan.

Huomenna on tarkoitus ottaa nuorikoiden munimat pikkumunat Kaunottaren alta pois ja merkata sinne jäävät munat. Näin näemme mitä munia on haudottu maanantaista alkaen ja mitä sinne mahdollisesti vielä tulee lisää. Voi kyllä olla, että Kaunotar ei enää päästäkään ketään samalle pesälle, sillä tänään löytyi yksi muna munittuna keskelle kanalan lattiaa.

Tämä on nyt tätä ei tehotuotetun kotitarvekanalan arkea. Juuri kun luulee, että munantuotanto hönkäsöö kunnolla käyntiin, niin sitten käy jotain tällaista. No, ei se mitään. Nyt jännätään, että onko meillä noin 20 vuorokauden kuluttua tipuja!

Kaunotar haudontatranssissa.

Molemmat nuorikot munii

Kultakutri aloitti munimaan pari päivää Tuhkimon jälkeen. Sitähän sanotaan, että taloudessa tulisi olla yhtä monta kanaa, kun on henkilöitä. Meillähän alkoi nyt siis melkoinen ylituotanto!

Nyt kun olemme nuorikot saaneet kasvatettua ehdoiksi kanoiksi, odottelemme, että joku kanoista innostuu hautomaan loppukesän iltojen pikkuhiljaa hämärtyessä. Näillä korkeuksilla kun ei vieläkään tule yöllä pimeä, mutta selkeästi hämärtyy jo. 

Tuhkimo munii

Eilen aamulla huomasin toisen nuorikoista eli Tuhkimon munintapesässä. Jännityksellä odotin, että tuleeko päivän saldoksi kolme munaa. Ja tulihan se. Tuhkimo oli pyöräyttänyt suloisen pienen munan! Ei tosin munintapesään vaan keskelle kanalan lattiaa.

Tänäänkin meille tuli kolme munaa. Siellä ne oli suloisesti munintapesän olkien päällä. En ennen olekaan saanut kolmea munaa päivässä..!

Tuhkimo munintapesässä ihan ajallaan. Nuorikot alkavat munia noin viiden kuukauden iässä. Tyrnikset suosivat vain ja ainoastaan tätä korkealaidallista laatikkoa. Brahmoille kelpasi nuo seinään kiinnitetyt hieman avoimemmat laatikot.

Tuhkimon pikkumuna vasemmalla.

Kolme uutta kasvilöytöä!

Olen tällä viikolla tehnyt kolme uutta kasvilöytöä! Sisäinen Hemulini on löydöistä sekä innoissaan että kauhuissaan.

Tämän bongasin tänään aamulla, kun Halin kanssa lampsutin niityn toiseen laitaan laittamaan aurinkokennon päälle. Virtaa kerätäksemme paimen on sammutettu yöksi, kun lampaat on lampolassa. Kasvi oli jotenkin heti tutunoloinen. Tarkemmin syynättynä se muistuttaa horsmaa, eikö vain? 

Katselin Luontoportin sivuilta horsmia ja löytämäni kasvi saattaisi olla suohorsma (Epilobium palustre). Suohorsma on maitohorsman jälkeen yleisin horsmamme, enkä silti muista ennen kiinnittäneeni kasviin mitään huomiota. Kasvi onkin melko vaatimaton pienine lehtineen ja pikkuruisine, vaaleanpunaisine kukkineen. Suohorsma viihtyy keskiravinteisilla ja mielellään ajoittain tulvivilla paikoilla. No, voin kertoa, että tänä kesänä "tulvii" lähes koko niitty! Eilen oli koko päivän aurinkoista ja lämmintä, mutta tänään taas sataa... 

Suohorsman näköislajeja ovat vuorolehtihorsma ja turjanhorsma. Turjanhorsma on sen verran haastavampi erottaa suohorsmasta, että se on kuvattu uutena lajina vasta 1970 luvulla. Turjanhorsma on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Sitä kasvaa eteläisimmillään juurikin täällä Kainuussa. Turjanhorsman nimestähän tulee väkisinkin mieleen täällä Suomussalmella vaikuttanut Ilmari Kianto ja hänen taiteilijakotinsa Turjanlinna. Turjanlinna on saanut nimensä Turjanrannikon ja Turjan tietäjän mukaan. Mistä lie horsma on saanut etuliitteekseen turjan.

Alkuviikosta löysin tällaisen. Tätä heinää kasvaa "pilvin pimein" niityllä, mutta en ole ennen huomannut siinä näin komeita tähkiä/pähkylöitä. Harmittaa ihan vietävästi, että kasvikirja ei tullut mukaan. En ole pystynyt tunnistamaan tätä heinää tai saraa tai mikä lie onkaan. Sisäinen Hemulini on harmissaan. Kuka päästäisi Hemulin piinastaan ja kertoisi mikä kasvi tämä on?

Ja viimeisenä myöskin alkuviikosta löytämäni kasvi, josta sisäinen Hemulini on kauhuissaan. Älä sano, että tämä on pelto-ohdake? No, jokin epätoivottu ohdake, takiainen tai karhiainen kuitenkin. Tämä irvistää raivaamastamme pahoin pajukoituneesta alasta, jossa ei ensimmäisenä kesänä ihminen voinut kävellä eikä lammas laiduntaa. Nyt pajukko on lyhyenä ja risut kulotettu. Aluskasvillisuudesta tunkee ilahduttavan paljon erilaisia kasveja kuten maitikkaa, pillikkeitä, virnaa yms. Mutta näköjään kun yhden ongelman saa kutakuinkin hallintaan, puhkeaa uusi!

Edit 20.7. klo 22.40

Tuo keskimmäinen kasvi on ilmeisesti pullo- tai luhtasara. Mietin myös miksi noita kasvin komeita tähkiä/pähkylöitä nimitetään, mutta ne on pullakoita.

Iltalaitumella tyttöjen kesken

Vaikka tämä kesä on ollut mitä on eli melko kylmä ja sateinen, niin kesäyöt ovat sentään vielä valoisat yöt läpeensä. Ei tule pimeä. Tosin pilvikelit ovat hieman veroittaneet myös yöttömän yön ihanuutta.

Eilen illalla oli komea auringonlasku. Aurinko laski isona ja punaisena lammen taa. 

Porostiina myhäilee...

Lampaat on nyt laiduntaneet koko lohkoa jo jonkun aikaa. Tässä lampaat tulossa tienvarren takakulmasta peräkkäin kuin köyhäntalon porsaat.

No, menetkös siitä tientukkeesta!

Naapurin rajalla lampaat kuikuilivat huolestuttavasti kasvimaita. Ainakin tähän asti lampaat on pysyneet hyvin kolminkertaisen sähkölanka-aidan takana, vaikka paimen taas pilvisillä keleillä ronklaakin. Iltasella yleensä aurinkokenno ei enää jaksa tuottaa virtaa ja lampaat on ihan ilman sähköä aitauksessa. 

Lampaat saanevat vielä ainakin ensi viikon laiduntaa tätä ensimmäistä lohkoa. Luulen, että sen jälkeen niitty aidataan yhdeksi lohkoksi, jota lampaat saavat laiduntaa loppulaidunkauden.

Kukolle nimi

Kultakutri on ilmeisesti jäänyt kanojen arvojärjestyksessä alimmaiseksi. Se on jäänyt paljon pienemmäksi kuin Tuhkimo, sillä muut ajavat sitä syömästäkin pois, siinä missä Tuhkimo saa pupeltaa jyväänsä ihan rauhassa. Tuhkimohan vaikutti aluksi ilkeältä kanalta, mutta se taisikin olla taktikko. Nyt kukaan ei uskalla kiusata sitä. Tai ehkä muut on vain kateellisia Kultakutrin kananjaloista joita peittää mielenkiintoinen verkkokuvio.

Kanat on kaikki muuten nimetty, paitsi tämä toinen kukkopoika on vielä vailla kutsumanimeä. Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Nimi pitäisi olla jonkun fiktiivisen hahmon mukaan.

Koska kanojen nimet luisuivat satukirjapuolelle, niin olen miettinyt olisiko tämä kana kenties Ruusunen vaiko Kaunotar. Luulen, että Kaunotar, koska se rupesi minulle näin sievästi poseeraamaan munintapesien päällä. Edes kanankakkapallerot eivät laimenna Kaunottaren kauneutta.

Niityltä on kesäkuun lopulta asti löytynyt jo tattejakin. Eilen hokasin koiralenkillä yhden herkkutatinkin jo! Koska en löytänyt enempää, päätin kokeilla syökö kanat tattia. Ykkösluokan herkkutatin lakki katosi kanojen nokkiin alta aikayksikön. Jalkaakin nokittiin, mutta se ei ollut läheskään niin maittava. Päivän aikana jalkakin oli kuitenkin popsittu. Kuvan sieni ei liity tapaukseen.

Klenkkajalka

Uuhet rupesivat jo rohkean päättäväisesti laajentamaan laidunnustaan. Niitä tavattiin omatoimisesti saunan edustalta. Pieni matka vain enää varsinaiselle työmaalle pajukkoon. Eilen aamulla homma siis näytti vihdoin alkavan sujua, mutta iltapäivällä kun tulimme kotiin asiat olivat mutkistuneet. Porostiina ontui etujalkaansa.

Porostiina yritti hetken könkkäillä muiden mukana laitumella, mutta lähti sitten määkien lampolaan houkutellen muut mukaansa. Nilkutus näytti todella ikävältä, mutta poikki jalka tuskin oli. Olikohan joku säikytellyt lampaita ja Porostiina kiihdyttäessään nollasta sataan kahdessa sekunnissa loukannut jalkansa vai mikä sitä vaivasi? Uuhet on kyllä kovia juoksemaan niin paljon kuin hennoilla säärillään vain pääsevät, että ihme on, ettei kukaan vielä ole jalkaansa telonutkaan.

Lueskelin netistä, että märässä laiduntaminen voi aiheuttaa myös sorkkatulehduksen. Keräsimme uuhille yöksi pajukerpun Porostiinan mahdollisia kipuja helpottamaan.

Aamulla aukasimme lampaille toisen kulun laitumelle. Entinen kulkuaukko on niin liettynyt, että hyvinkin voisi sorkkatulehdus tulla.

Pahoin liettynyt kulkuaukko on tukittu.

Lampaat ihmettelevät, että eikö täältä enää pääse laitumelle.

Uusi, mukava kulkuaukko löytynyt.

Liekö pajukerppu, kuiva kulkureitti ja päiväsajan lepäily auttaneet, mutta Porostiina ei tänään iltapäivällä enää ontunut!

Iltasella ennen lampolan oven sulkemista saimme lampaat houkuteltua ylälaitumelle pajujen kimppuun. Taas sujuu, hetken aikaa! Eilen oli melko huonot fiilikset Porostiinan jalan ja lähes jatkuvan sateen vuoksi. Täällä on tehty susihavaintokin noin kilometri meidän mökiltä. Eilen fiilis oli tyyliä, että jos suu- ja sorkkatauti ei lampaita vie niin susi nyt ainakin...