Karu herätys

Pässeille koitti tänään astetta karumpi aamuherätys. Kaksi niistä lähti autuaimmille laidunmaille... Poskiparran ja Kakkapyllyn niittytyöt ovat iäksi ohi... Alunperin pässit oli tarkoitus teurastaa jo viime viikolla, mutta jouduimme lopettamaan meidän vanhemman koiran. Siinä oli tarpeeksi raskas henkinen työ, joten pässit saivat jo toistamiseen lisäaikaa.

Poskipartaa kutsuimme poskiparraksi, koska sille oli kerinnässä jäänyt villatupsut poskiin. Kakkapyllyn nimeämisen älyääkin varmasti selittämättä? ;) Sillä oli maha ripulilla meille tullessa. Annettiin sille varmuudeksi heti Axiluria, ja ripuli pikkuhiljaa laantuikin, mutta hitusen sotkuinen pylly jäi. Toinen, joka alkukesästä meni hetkeksi ripulille oli Täplä-Ukkonen. Päättelimme sen johtuvan tuoreesta ruohosta. Ripuli korjaantuikin kuivaheinällä sekä Tehobaktilla.

Poskiparta näytti hieman isommalta kuin Kakkis, mutta ruhopaino oli Poskiparralla kuitenkin pienempi eli n. 19, 6 kg. Kakkiksen oli 20, 8 kg. Vai liekö vaaka temppuili.

Poskipartaan oli kehittynyt jonkinlainen rapsuttelusuhde, mutta Kakkapyllyyn ei mitään. Se yleensä pysytteli ihmisten läheisyydessä aivan omissa oloissaan. En edes koskaan saanut rapsuttaa sitä. Kerran kun yritin, se meinasi äkäisesti puskea minua. Jäljelle jäi nyt läheisin viisikko eli Myrsky, Sulo, Pikku-Matti, Matti ja Täplä-Ukkonen. Kaikki kerjäävät sekä niityllä että lampolassa kilpaa rapsutuksia... Viisikon teurastus ei tule olemaan mieltä ylentävää puuhaa.

Viisikko eli Pikku-Matti, Täplä-Ukkonen, Matti, Sulo ja Myrsky.

Pikku-Matti ja muu jengi aamulaitumella.

Rantaminttu

Niityltä löytyi jälleen uusi kasvi, jonka Otavan värikasvion avulla varmistin rantamintuksi (Mentha arvensis). Kasvia kasvaa raivatun pajukon takana eli siellä missä vielä viime kesänä ei tullut edes liikuttua. Kasvin lehtiä hierottaessa sormiin jää vieno, eteerinen mintun tuoksu.

Minttu on oiva mauste lampaanlihalle. Kaupan purkkiyrttejä on hieman vaikeahko saada säilymään, ainakin minun, mutta nyt löytyi asiaan ratkaisu eli luonnonvarainen minttu! Ranta- eli peltominttua voi käyttää ruokien maustamiseen sekä tuoreena että kuivattuna. Meidän seuraava lammaspata maustetaan tuoreella rantamintulla!

Pässi puussa!

Trimmasin tänään ensimmäistä kertaa aidanalusia. Tähän mennessä olen trimmeröinyt vain jotain helppoa ja pientä enkä ole aidanalusiin uskaltanut ollenkaan, koska olen pelännyt trimmeröiväni aitalangan poikki. Ei mennyt lanka poikki, mutta olisin itkenyt ellei olisi niin kovin naurattanut...

Alku oli niin hankalaa ja raskasta, että melkein nakkasin trimmerin jo pöpelikköön. Sinnillä painoin eteenpäin, ja kohtahan homma sujui jo kuin tanssi. Ennen sujumista onnistuin töhöttämään aitalankoihin jotensakin niin, että sain muutaman tuntusan sähkötällinkin. Älkää kysykö miten se oli mahdollista. Puoli kasilta aurinkokenno antoi siis vielä ihan "mukavasti" virtaa, mutta ysiltä vekotin ei pihahtanutkaan. Lauantaille asti ennustetaan pilvistä ja sateista. Aitalangat tulevat olemaan sähköttömiä ja me pulassa...

Aidanalusten trimmauksen jälkeen oli hiki päässä ja ranne huusi armoa. Täytyy sanoa, että ei trimmerillä paljon isompaa laidunta pystyisi samaan syssyyn trimmeröimään ellei kädet sitten tottuisi moiseen hommaan.

Lampaat olivat laiduntamassa kun trimmeröin, eivätkä olleet pärinästä moksiskaan. Harmillista, ettei minulla ollut kameraa mukana, sillä pikku-Matti kiipesi puuhun! Yhden ison raidan runko on tyvestä kallellaan niin, että sinne voi näköjään helposti lammas kiivetä lehvästämään. Pikku-Matti on erityisen etevä hamuamaan lehväksiä kurkotellen milloin kahdella jalalla etujaloilla puunrungosta tukea hakien tai seissen pelkillä takajaloillaan kuin sirkus-koira ikään. Mutta että kiipesi puuhun!

Sadepäivän sekalaisia vaan ei sekavia mietteitä...

Mahtoikohan tämän kesän upeat helteet olla sitten siinä? Perjantaina satoi rankasti lähes koko päivän, ja siitä asti on satanut enemmän ja vähemmän päivittäin. Eilinen iltapäivä oli kuitenkin kesäisen lämmin, mutta taas sataa. Niitty kyllä tarvitseekin vettä, joten toisaalta sade on tervetullut. Syksyn pimenevät illat ja sadepäivä on kuitenkin kohtalokas yhdistelmä meidän aitalankoihin sähköä tuottavalle aurinkokennolle. Pilvisiä päiviä ei syyspimeällä kovin montaa tarvitse olla, jotta sähköntuotto on totaalisen tehotonta. Saapa nähdä koska lampaat hoksaavat, että aita ei välttämättä annakkaan tälliä... 

Alla sadepäivän kuluksi hieman sekalaista "diipadaapaa":

1940-luvulla aktiivisena olleen lampolan kivijalan rippeet on tulleet ryteikön uumenista selkeästi esiin kuivan kesän sekä lampaiden tallauksen ja syönnin yhteisvaikutuksesta. Taustalla häämöttää 1950-luvulla rakennettu talli/navetta eli nykyinen lampola.

Niityllä on kasvanut huomattavan paljon harakankelloa. Liekö kasvi on tykästynyt kuivasta ja kuumasta kesästä sekä korkeamman kasvuston vähenemisestä laidunnuksen ja niiton myötä.

Ylläreitä löytyy vanhan lampolan kivijalan rippeiden tuntumasta edelleen. Siellä on ollut risasta ja ruostuneesta hetekasta lähtien kaikenlaista kaatopaikkatavaraa...

Maanantaista lähtien annettu munitusrehu alkaa ilmeisesti vaikuttaa, koska Orvokin rähjä pyöräytti lauantaina munan.

Tänään meillä herkutellaan sunnuntailounaaksi Herra Meterssonin sisä- ja ulkofilettä ja vasta nostettuja uudispottuja. Kohta olisi myös aika päättää mitkä pässit teurastetaan seuraavaksi jonain viileänä aamuna. Ikävä päätös, jota ei haluaisi tehdä. On raskasta syödä lihaa, jonka tuntee. Mutta vain sellaiseen, kuten myös itse erästeltyyn lihaan, syntyy todellinen arvostus ja kunnioitus, minkä se ansaitseekin.

Niittytouhuja

Lampaat laiduntavat loppukauden koko niittyalaa. Poistimme maanantaina lohkoja rajanneen väliaidan. 

Laidun rajoittuu hyvin lähelle tietä. Ville raivasi pusikkoa pois luoden näkyvyyttä lisää. Jos oikein tarkkaan kuvaa katsoo, niin voi kauimmaisen koivun juurella erottaa lampaita.

Niityltä raivattiin myös tiheää mesiangervoa. Riistapusikon tuntumaan sitä jätettiin esim. lehtokurpalle suojaksi.

Poltetusta pajunrungosta tunkee sinnikkäästi uutta vihreää. 

Lampaat laiduntavat enemmän ylälaidunta eli entistä toista lohkoa. Näin hellepäivinä se puustoisuudellaan tarjoaa hieman viileämmän laidunnusmahdollisuuden. Alalaitumella eli entisellä ensimmäisellä laidunlohkolla lampaat suosivat naapurin rajantuntumaa. Siellä ne pistelevät korkeaa vatukkoa kuriin niin että rouske kuuluu!

Pylly vasten pyllyä, pum pum!"

Sulkasato

Orvokilla on ilmeisesti sulkasato. Sillä oli muutama päivä sitten vielä pari pyrstösulkaa jäljellä, mutta enää ei yhtään. Se on melko rähjäisen näköinen kaveri. Näyttää hieman siltä, että Talvikki ja kukko seuraavat perässä. Liekö keventävät oloaan näillä helteillä. ;) Todennäköisesti valmistautuvat talvikauteen...

Orvokki ei ole pyöräyttänyt munan munaa sitten hautomisyrityksen eli lähes kahteen viikkoon. Kävimme Itä-maidosta ostamassa Raision Kana-hertta munitusrehua, josko se virkistäisi muninnan.

Talvikki se vaan työntelee tasaiseen tahtiin munan päivässä. Lisäkalkin ansiosta niissä on nyt vahvat kuoretkin.

Pyrstötön Orvokki keskellä

Orvokki on tätä nykyä melkoinen kanan rähjä... ja höyheniä löytyy pitkin tarhaa.

Vielä on kesää jäljellä

Kesä on hurahtanut taas vauhdilla ohi. Syksy tekee tuloaan pimenevän illan myötä. Parina viikkona on näkynyt jo iltataivaalla komea kuu ja eilen illalla tuikki muutama tähti.

Elokuu on käynnistynyt, kuten koko kesä on ollut, eli aurinkoisena ja lämpimänä. Tänä aamunakin niityllä oli jo suorastaan kuuma klo 7.30. Kesä on ollut aivan huippu. Viime vuoden sadekesänä olisi välillä tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta nyt tuntuu, että kesä ei saisi loppua ikinä!

Niityllä lentelee vielä perhosiakin, vaikka lampaat on melko tehokkaasti syöneet kukat. Uusi tuttavuus on metsänokiperhonen (Erebia ligea), joka lentelee niityllä niin rauhattomasti, että tällä tablettitietokoneella on ihan turha sitä zoomata. Perhosen esiintyminen on jaksottaista, ja esim. Suomessa sitä esiintyy runsaimmin juuri parittomina vuosina.

Kukkien lisäksi lampaat on syöneet myös erittäin tehokkaasti lampolan takana kasvavan punaviinimarjapensaan, johon viime vuoden pässit eivät kajonneet. Siihen oli tulossa melko hyvin marjaakin, mutta ei ehditty korjata niitä talteen, kun pojat olivat tehneet selvää lähes koko pensaasta. Kanoille sieltä sain muutaman marjan annettua, tuntui ja kuului maistuvan.

Lampaat vaihdettiin viime keskiviikkona ensimmäiselle lohkolle. Viimeistään huomenna ne siirretään taas toiselle lohkolle. Todennäköisesti ne saavat loppuajan olla kokonaan toisella lohkolla ellemme sitten yhdistä lohkoja yhdeksi isoksi laitumeksi. Toisella lohkolla on enemmän tuoreita lehdeksiä ja varsinainen poikien työmaa eli pajuversojen kurittaminen.

Suurpetoja

Pitkin kesää olemme kuulleet karhuhavainnoista 2 km säteellä lammaslaitumesta. Ilmeisesti emo poikasen kanssa. Itse emme ole nähneet kontiosta jälkeäkään, mutta eilen pyörälenkillä törmäsimme linnuntietä mökiltä n. 1, 5 km päässä tuoreisiin, melko varmasti suden jälkiin. Jäljet olivat huomattavan isot ja osa anturan jäljistä oli kuperat, kuten sudella kuvataan olevan.

Lampaat on olleet muutaman kerran läpi yön ulkona, viimeksi viime lauantaina. Eivät ole enää, kertaakaan.