Kesien 2012 ja 2013 suuri urakka ennen ja jälkeen kuvin

Ohessa kuvia niityn suurimmasta urakasta eli pahoin pajukoituneen alueen raivauksesta (kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa):

Vasemmalla laidunlohkot 2012 ja oikealla 2013. Laidunalaa tuli lisää n. 1600 neliötä. Aita kulki hieman naapurin puolella, jotta pajukko saatiin paremmin hallintaan.

2012 kuvasta voi takavasemmalta havaita sähkölanka-aidan pajukon edessä, kun sitä ei 2013 kuvassa näy, sillä aita menee kaukana näkyvien puiden takana. 

Pajukko kaadettiin niille sijoilleen syyskuussa 2012. Kaadetut risut kasattiin useisiin kekoihin kesällä 2013, jotka poltettiin kesän kuluessa. Kaikenkaikkiaan 2013 kesänä pajukon siistimiseen raivauksineen ja polttoineen meni n. 45 tuntia. Pajukon kimpussa hääri parhaimmillaan kuusi aikuista ja muutama tehokas lapsi. Kiitos vielä kaikille kortensa kekoon kantaneille!

Ennen ja jälkeen kuvaparit suunnilleen samasta kuvakulmasta puhukoot puolestaan oliko urakka kaiken huhkimisen väärti!

Oletan, että kuivan kesän johdosta poltettu ala ei työntänyt vielä juurikaan uutta kasvustoa, joitakin satunnaisia ruohoja, pillikkeitä ja vadelmia lukuunottamatta. Pajukko sitä vastoin lähti iloisesti tunkemaan kannoista uutta vesaa, mutta sitä varten meillä oli lampaat, jotka pitivät kiitettävästi pajukon kurissa.

Coq au vin

Valmistin eilen ensimmäistä kertaa kukkoa viinissä:

Ota ja kasvata hyvä kukko.

Teurasta, riiputa ja paloittele se.

Pilko ja kuullota kasvikset. 

Lisäsin pataan myös mökin lähistöltä poimittuja ja kuivatettuja herkkutatteja sekä lorauksen konjakkia punaviinin lisäksi.

Suolalla, mustapippurilla ja laakerinlehdillä maustettu pata menossa 150 asteiseen uuniin.

Persiljalla koristeltu pata oli valmis maisteltavaksi noin kolmen tunnin kuluttua. Jalkojen kypsyttämistä jatkoimme vielä parin tunnin verran.

Kukko viinissä oli mureaa. 

En hirveästi pidä viinipohjaisista ruuista, mutta tätä voisin valmistaa toistekin. Ehkä kuitenkin marinoisin lihan yön yli ja lisäisin hieman myös makeutta ruokaan esim. hunajasta. Myös yrttejä olisi voinut käyttää enemmän esim. timjamia.

Kaikki kiva loppuu aikanaan...

Kesä on pistetty pakettiin. Kukko koki epäkiitollisen lopun tiistai-iltana. Kanat matkustivat pahvilaatikossa halki puolen Suomen takaisin kotiin isälleni. Pääsivät muutaman kanan, parin tipun ja kahden kukon huomaan lämmitettyyn leikkimökkiin. Meillä olikin lähtöaamuna ensimmäisen kerran kanalan juomavesi jäässä, joten oli jo aikakin lähteä.

Niitty hiljenee talveen näiden kuvien myötä.

Munia litsaamaan!

Orvokki ja Talvikki on munineet kesäkuun toisesta päivästä alkaen yhteensä noin 181 munaa. Kirjanpito saattaa joiltain päiviltä uupua, mutta keskimäärin munia on tullut 10/viikko. Sanotaan, että kana munii munan päivässä, paitsi yhtenä huilaa, joten munia olisi voinut viikossa tulla jopa 12. Orvokillahan oli kuitenkin pitkä munimattomuuskausi hautomishalujen ja sulkasadon vuoksi.

Munista sanotaan, että ne säilyvät parhaiten 12-14 asteen lämpötilassa. Ennen kaikkea lämpötilan tulisi olla tasainen. Kaupan muniin parasta ennen päiväys lasketaan muninnasta 28 päivää eteenpäin, mutta oikein säilytettynä ne säilyvät useita kuukausia. Sanotaan myös, että munien lähellä ei tulisi säilyttää esim. sipulia, koska siitä voi tarttua makua  tai hajua munaan huokoisen kuoren läpi.

Liian tuoreesta munasta ei meinaa irrota kuori millään, vaikka sen kuinka kylmällä vedellä säikäyttäisi. Villen isä piti tärkeänä, että munankuoren piti antaa sekuntti kuivahtaa ennen kylmällä vedellä huuhtelua. Villen perheeltä opin myös miten kananmunia litsataan. Keitetyt aamiaiskananmunat kopautettiin yhteen ja kenen munankuori oli vankkaa tekoa koki aamupalapöydässä hurmion tunteen voitettuaan muut. ;) Eipä meillä taida tänäkään päivänä päätyä yksikään keitetty muna syödyksi ilman litsausta. Onko litsaus tuttu sinulle? Sehän on vanha karjalainen perinne, jossa kylläkin kuorien kopauttelun voittanut sai hävinneiden rikkoontuneet munat!

Kuvassa Orvokin & Talvikin pienehköjä munia. Orvokki munii rusehtavia, täydellisen sileitä ja usein hieman suippoja munia. Talvikki munii valkoisia, pyöreitä ja usein hieman kuoreltaan röpelöisiä munia.

Ei muuta kuin munia litsaamaan kansainvälisen munapäivän kunniaksi, jota on kuulemma vietetty lokakuun toinen perjantai jo vuodesta 1996.

Automaattivalot asennettu kanalaan

Kanalan veto-ongelman ratkettua on seurannut uusi ongelma eli pimeys. Tosin en ole haastatellut kanoja, joten voi olla, ettei asia ole asianosaisia haitannut ollenkaan... Munia on tullut tasaiseen tahtiin eli valoisaa aikaa on tarpeeksi, jotta kanat ehtivät syödä hyvin.

Tarhaan johtava luukku on auki päivisin. Kanat pääsevät edelleen pihalle ulkoilemaan. Päivät on olleet melko lämpimiä, + 10 ºC, eli hyvin tarkenevat ulkoilla. Lämpiminä päivinä pitäisin valonkin vuoksi mielelläni lampolan ulko-oven auki, mutta kanojen turvallisuuden vuoksi se taitaa pitää sulkea.

Tänne hönkäisi hirvikoira muutama päivä sitten. Kukko sai sätkyn tarhassa ja pomppi tarhan aitausta päin ja tarhan kattoon! Liekö yritti innokasta hirvikoiraa karkuun vai sen kimppuun?! Kun kanat meni viimein sisälle, niin hirvikoira pinkaisi avoimesta lampolan ovesta sisätiloihin kukkoa kiusaamaan. Koira oli yrittänyt puskea kanalan ovesta läpi, mutta onneksi ovi kesti.

Pimeyttä taittamaan asensin kanalaan valot! Valot on ajastettu syttymään aamu kuudelta ja palavat siitä eteenpäin viisi tuntia. Kyseessä on kolmella AA-paristolla toimiva neljän euron noin 1, 5 metriä pitkä valonauha. ;)

Onni-kissan tuloa seurataan tarkasti, muttei hermostuta.

Onni on ilmeisen tuttu vieras kanoille, kun kukkokin rauhoittuu syömään.

Vanhan puukasan päällä on mukava haaveilla pulleista paisteista.

Onni oli asentamassa kanssani kanalan valoja. Piti vain olla tarkkana, ettei se livahda ihan kanalaan asti.

Kanalan automatisoidut valot ovat syttyneet. Kukko kiekuu hyvät huomenet!

Kukko ja Orvokki tunnelmavalaistuksessa orrella.