maanantai 24. joulukuuta 2012

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kuuraniitty

Lokakuun loppupuolen kuura niityllä.
 
Pari viikkoa on oltu jo kotona etelässä. Niityn ylle on laskeutunut talvi. Projektissani on käynnistynyt opinnäytetyön kirjoitusvaihe. Talven mittaan todennäköisesti päivittelen blogiin vielä joitakin kesän lammas- ja kasvikuvia samalla haaveillen jo ensi kesästä!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Niittylihaa


Pässien teurastuksen jälkeen niitty koki totaalisen hiljentymisen. Sieltä kaikkosivat pässien lisäksi sekä polttiaiset että pääskyn pojat. Vielä teurastuspäivänä pääskysen poikaset istuivat tallin katolla keltaiset nokat ammollaan, kun vanhemmat lensivät ruokaa tuomaan.

"Pyrähdimme" itsekin pari päivää pässien teurastuksen jälkeen etelään, kuten pääskyset ikään. Nyt olemme taas takaisin mökillä. Eilen korjasimme aidan pois. Työ sujui kolmelta ihmiseltä nopeammin kuin sen tekeminen. Aikaa vierähti pari tuntia.
 
Osa pässeistäkin matkusti mukanamme etelään. Pakastelihan muodossa. Olen muistaakseni kerran saanut hyvää lampaan lihaa. Se ei kuitenkaan ole poistanut mielestäni sitä "villasukalta" maistuvaa lammasta, jonka vuoksi lampaan lihan syöminen on jäänyt melko vähäiseksi. 

Valmistimme pässin lihaa uunissa ja voi miten taivaallisen hyvältä kotiteurastettu, väkirehulta ja pitkiltä kuljetusmatkoilta välttynyt, stressitön niittyliha maistui! Niittyliha -termillähän tarkoitetaan luonnonlaitumilla laiduntavien eläinten lihaa, jotka samalla hoitavat perinneympäristöjä.

torstai 6. syyskuuta 2012

Valokuvia ja video laidunnuksesta

Ohessa lisää linkkejä kesäisiin valokuviin ja videoon:

Pässien laidunnusta ja tarhausta 11.-13.6.2012

Ensimmäinen onnistunut laidunpäivä 14.6.2012

Tästä lähtien vannon tuon totutteluaitauksen eli tarhan nimeen. Siinä pässit saivat itse, omaan tahtiin tuta sähkölangasta ja oppia kunnioittamaan sitä. Lankuilla ja riu'uilla varustetusta totutteluaitauksesta ei myöskään ollut vaaraa, että lampaat olisivat säikähdyksissään juosseet lankojen läpi, kunhan aidasta ensin sai lammaspitävän. Tarhasta oli myös lyhyt matka lampolaan sisälle, jota lampaat oppivat pitämään turvapaikkana. Säikähdyksen tapahduttua enää ei juostu lankojen läpi metsään vaan lampolaan!

14.6.2012 oli ensimmäinen onnistunut laidunpäivä. Pässit laidunsivat omaan tahtiin aamuvarhaisesta kesäyön yöttömään yöhön asti. Tarhasta oli tullut niille jo niin selviö, että niitä sai houkuttelemalla houkutella, että uskalsivat porttiaukosta kulkea laitumen puolelle laiduntamaan. Lopulta pihlaja oli niin vastustamaton houkutin, että lopulta Uskokakkonenkin uskalsi portista laitumen puolelle.

Ensimmäinen onnistunut laidunpäivä -kuvissa on myös video pässien houkuttelusta laitumelle.

tiistai 4. syyskuuta 2012

MARU -hanke

Kuvassa Leo pistää Lantto niityn maisemaa ruotuun.

Kainuun seudulla opinnäytetyöni aihe on erittäin ajankohtainen. Käynnissä on mm. Maisemat Ruotuun (MARU) -hanke, jonka tavoitteena on kartoittaa ja järjestää hoitoa arvokkaille maisema- ja kulttuuriympäristökohteille. Kohteiden arvo perustuu sekä hoidettuun viljelymaisemaan että kulttuurivaikutteiseen maaseudun luontoon perinteisine rakennuksineen.

Otin elokuussa yhteyttä MARU-hankkeessa työskentelevään henkilöön ja hänen kauttaan sain tietää, että syyskuun loppupuolella Vuokatissa pidetään Ympäristöstä yhteen -tilaisuus, joka on tarkoitettu kaikille maiseman- ja luonnonhoidosta kiinnostuneille.

Ympäristöstä yhteen -tilaisuuden ohjelmaa silmäiltyäni ilmoittauduin saman tien mukaan! Koko päivän mittaisen tilaisuuden aiheet ovat erittäin mielenkiintoisia ja tarjoavat todella hyvää tietopohjaa myös opinnäytetyötäni ajatellen.

Maltan tuskin odottaa, että pääsen tilaisuuteen kuulemaan mm. miten maisemanhoidosta voi saada toimeentuloa, niittykasvillisuuden hyviksistä ja pahiksista :) sekä lopuksi vielä vierailulle Syntiniemen niittyalueeseen!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Valokuvia pässien ensimmäisestä päivästä

https://picasaweb.google.com/102085147041359486341/PassienEnsimmainenPaiva1062012#

Yllä linkki valokuviin pässien tulopäivästä 10.6.2012. Tuttavuutta ehdittiin tekemään sekä kissaan että koiriin. Pässit myös söivät ahnaasti lähes kaikkea mitä niille tarjottiin kuusenkerkistä maitohorsmaan.

Tosin ensimmäisenä päivänä huomasimme, että vastoin luuloa porkkana ei ollut ainakaan näiden pässien herkkua. Rohmuksi nimeämämme pässi taisi olla ainut, jolle porkkana maistui. Myöhemmin Rohmu söi lähes kaikkea mitä sille kädestä vaan tarjosi mm. punaviinimarjoja!

Kiitän ihanaa Saaripalsta -blogia saamastani tunnustuksesta tälle Lantto niitty -blogilleni:


Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


Olen kesän aikana, johtuen mm. huonoista yhteyksistä, ehtinyt hävyttömän vähän seurata muiden blogeja. Annan tämän tunnustuksen eteenpäin kuitenkin seuraaville, joiden blogeja olen seurannut jo muutaman vuoden ajan liittyen aivan toiseen minulle tärkeään aiheeseen eli noutajiin:

Aamu ja Tuuli
Flättityttö Helmi ja walspa Taika



sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Valokuvia niityn alkuraivauksesta ja aitaamisesta

Oheisesta linkistä löytyy muutamia kuvia niityn alkuraivauksesta ja aitaamisesta kesäkuun alussa ennen kuin pässit olivat tulleet töihin. Jouduimme tekemään myös melkoisen siivouksen varastona käyttämäämme talliin eli tulevaan lampolaan.


https://picasaweb.google.com/102085147041359486341/NiitynRaivausJaAitausKesa2012#slideshow

maanantai 27. elokuuta 2012

Tympeä päivä

Viimeisten pässien teurastaminen oli tympeää hommaa. Se pisti konkreettisen lopun tälle koko lammaskesälle. Olisin vielä mielelläni ollut lammaspaimenena.

Vaikka lampaita ei enää ole, niin niityn jälkityöt vielä jatkuvat. Tänään illalla poltimme kesän aikana niityltä peratut risut. Vielä on edessä aitojen purkaminen sekä jälkiniitto.

Haluamme kiittää naapureita, jotka suhtautuivat myötämielisesti lammasprojektiimme. Erityiskiitokset myös kaikille, jotka avustivat Villeä pässien teurastuksessa.

Hyvin saimme suojeltua pässit suurpedoilta ja hirvikoirilta, joista kumpaisistakaan emme kylläkään havainneet jälkeäkään. Lopulta lampaat kuitenkin petti juuri se taho, johon ne olivat oppineet varauksetta luottamaan. Täytyy myöntää, että itsellä on hieman syyllinen olo. Taidan ruveta kasvissyöjäksi, kunhan nyt ensin olen syönyt kymmeniä kiloja lampaan lihaa... ;-)

"Aikansa kutakin sanoi pässi, kun päätä leikattiin."


lauantai 25. elokuuta 2012

Autuaimmille laitumille

Haarapääskysen pojat tekevät lentoharjoituksia ja valmistautuvat poistumaan pesästä. Kesä alkaa olla paketissa, myös pässien osalta. Niittytyöt on tehty ja palkkana on... autuaammat laidunmaat.

Määrääjä ja häärääjä eli Leo ja Lempi-pässi ovat siirtyneet tänään ajasta ikuisuuteen. Leon teuraspaino oli rapiat 15 kiloa ja Lempi-pässin 12 kiloa.

Laitoin pässien autuaammille laidunmaille siirtymisestä viestin mummulle ja siskoni 6-vuotias tyttö, kummityttömme Jasmin, sattui olemaan paikalla ja halusi tietää minkä viestin täti lähetti. Mummu oli lukenut viestin, johon Jasmin oli tokaissut, että hyvä, että pääsivät paremmalle laitumelle. ;)

perjantai 24. elokuuta 2012

Potra poika

Pojat pääsi tänään taas puntariin. Viimeinen elopainon mittaus. Huomenna teuraspaino punnitaan ainakin Leolta sekä mahdollisesti myös Lempi-pässiltä ja Usko2:lta...

Lempi oli viimeksi kasvanut reilu 200 g päivässä, mutta nyt kasvu on ollut vain 68 g/päivä. Luttinen pienimpänä on kirinyt muita roimasti. Kasvua on ollut 218 g päivässä eli yhteensä 9,6 kg viime punnituksesta (10.7.)!

Pässien painot, (suluissa tulopaino):
Usko-Eevertti 33 kg (25 kg)
Luttinen 30,8 kg (18,6 kg)
Lempi 32,4 kg (22,8 kg)
Leo 36,2 kg (22 kg)
Rohmu 41,4 kg

Rohmua ei olekaan aikaisemmin punnittu, mutta nyt se oli niin tyrkyllä puntariin ja itseäkin kiinnosti tietää paljonko se painaa, koska se näyttää niin isolta. Ja isohan se on. Ja ainut teurasmitoissa oleva pässi. Silti en millään haluaisi sitä teurastaa. Se on niin kiltti ja rauhallinen. Punnitessakaan se ei vastustellut kiinniottoa ollenkaan kuten ei Uskokaan.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Paimen ongelmia

Meillä on taas tuo paimen kronannut melkein viikon päivät, joten ei ihme, että pässi oli karussa. Paimen on osittain jäänyt varjoon jo iltapäivällä. Kokonaan se on ollut varjossa ilta seitsemästä, josta alkaen pässit on olleet niityllä ilman sähköä.

Karkailun jälkeen siirsimme paimenen "kauas" naapurin rajalle ja laitoimme sähkön kiertämään vain kahta alinta lankaa. Nyt paimen on valossa n. klo 21. Olemme myös yöksi ottaneet sähkön pois päältä virtaa säästääksemme. Muutokset tuntuvat auttavan, sillä eilen illalla aidasta tuli ihan tuntuva tälli vielä ilta kymmenen maissa.

Toivotaan, että karkaileva pässikin muistaa taas kunnioittaa lankaa. Naapuri kertoi sen tulleen ahnaasti popsimaan heidän nurmikkoa ja hän oli saanut silittääkin sitä. Kun muut pässit eivät olleet tulleet oli karkulainen nuuhkaissut lankaa ja painattanut takaisin omalle puolelle todettuaan, ettei säkäriä tule!

Liekö seuraavana aamuna aidan korjaustoimenpiteiden jälkeen naapuriin mennessään Lempi-pässi saanut tällin, koska ei omin avuin enää uskaltanut tulla takaisin.

Alla olevassa kuvassa naapurin tontti siintää houkuttelevana niityn itärajalla.


maanantai 20. elokuuta 2012

Lempi yli laidan!

Olimme eilen illalla naapurissa nauttimassa pannukakkukahveja, kun minulle soitti toinen naapuri, että teillä on lammas karkuteillä. Onneksi herkulliset pannukakut oli jo nautittu ja lähdimme sillä siunaamalla huristamaan mökille.

Lyhyehkön n. 500 m ajomatkan aikana ehdimme kerätä jäitä hattuun ja laatia sotasuunnitelman pässin tai mahdollisesti jopa pässien palauttamiseksi aidan oikealle puolelle.

Mökille tultua sotasuunnitelmat eli kauraryyniämpäri eivät olleetkaan tarpeen, sillä kaikki pojat olivat laitumella ikäänkuin ketään ei olisi karussa ollutkaan. Pässi oli ilmeisesti vain käynyt maistelemassa aidan toisella puolella sitä kuuluisaa vihreämpää ruohoa.

Tähän aamuun asti olisin voinut vannoa, että aidan toisella puolella kävi Leo, mutta enää en ole niin varma. Laidunsin pässien kanssa aamuauringossa, hallan (+3 astetta) paikoittain puraisemalla niityllä. Taitin pässeille haapaa rouskutettavaksi, kun äkkäsin, että yksi puuttuu!

Huomasin Lempi-pässin (kuvassa) metsän ja naapurin kulmauksessa. Näytti, että se olisi ollut omalla puolella, mutta kohta jo huomasin sen kirmaavan edestakas naapurin pihamaalla aidan vierttä!

Katkoin nopeasti haavan oksia muille pässeille ja itselle houkuttelukerpuksi. Lempi ei kiinnostunut kerpusta, mutta muut pässit tietenkin ryntäsivät katsomaan, että mitä täällä määitään. Olin ihan varma, että kohta aidan väärällä puolella on kuusi pässiä!

Minulla ei ollut siis yksinäni aikaa eikä hermoja laatia sotasuunnitelmia vaan improvisoin! Hyppäsin "ketterästi" aidan yli ja nappasin ihanaa leikattua ja lyhyttä nurmea syömään rauhoittunutta Lempiä niskasta kiinni. Kampesin pässin kantoon ja ähräsin sen metrisen aidan yli niin, että kuulin pässin suolien vain pulisevan!

perjantai 17. elokuuta 2012

Syksy saapuu

Kai se on jo pakko tunnustaa, että syksy on saapunut, vaikka se onkin viikon verran pitänyt hienoja, lämpimiä kelejä. Koivut ovat kuitenkin alkaneet kellertämään kuin varkain eikä yöttömiä öitä ole ollut enää aikoihin.

Olemme lampaiden kanssa siirtyneet syysaikaan ja otamme ne sisään n. klo 22.30, koska silloin alkaa olla jo tosi hämärää.

Tänään aamulla niitty kylpi sumussa ja auringon kajossa, joka sai aavemaisesti lukuisat hämähäkin seitit näkyviin.

torstai 16. elokuuta 2012

Leipää lampaille

Lampailla on nyt leipiä loppuiäkseen, joka ei kyllä enää kovin pitkä olekaan. Täällä kävi etelästä tätini ja isovanhempani vierailulla ja mummu toi pässeille "vähän" kuivattuja leipiä eli pari isohkoa pahvilaatikollista. Kyllä niiden nyt loppuajan kelpaa, ettei vaan jäisi niitty kokonaan syömättä! ;-)

Alla on kuva haarapääskyn poikasista, jotka ovat kovasti kasvaneet. Viimeksi ne olivat nokat ammollaan ruokaa kerjäämässä, mutta nyt ne kököttivät pesässä suu yrmeästi viiruna eivätkä päästäneet inahdustakaan.

Pässitkin pitäisi punnita ja katsoa miten ne ovat kasvaneet. Ainakin ne näyttävät isoilta, mutta kasvanut villakin saattaa hämätä.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Harvahammas

Rohmu alkaa muistuttamaan jääkiekkoilijaa tai esikoululaista, sillä siltä puuttuu toinen etuhampaista!

En ollut ajatellut, että lampaatkin vaihtavat maitohampaat. Nyt lukemani perusteella lampaan kaikki maitohampaat vaihtuvat kaiketi 3-4 ikävuoteen mennessä.

Lampaallahan ei ole hampaita kuin alapuolella. Yläpuolella on kova ien. Näin se pystyy tehokkaasti nyhtämään ruohoa. Ja vaikka ylähampaat puuttuvat, niin tarvittaessa lammas onnistuu puraisemaan sormesta melko kivuliaastikin!


torstai 9. elokuuta 2012

Iloinen perhetapahtuma

Lampolaan pesän tehneet pääskyset ovat saaneet poikasia!

Melko kylmään keliin ( tällä hetkellä + 5, eikä onneksi sada!) munat kuoriutuivat pari päivää sitten. Ainakin viisi rääpälettä keltaiset nokat ammollaan vaativat sirittäen ötököitä, mitä näillä keleillä tuntuu olevan todella vähän liikkeellä.

Huomasi muuten, että toinen vanhemmista on rengastettu.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Sadevaroitus

Kainuun alueelle annettiin eilen sadevaroitus. Vuorokaudessa ennustettiin tulevan 50 mm vettä. Kyllä sitä on tullutkin! Torstai illasta asti on satanut enemmän tai vähemmän vettä. Viimeisen reilun vuorokauden on satanut tauotta!

Maanantai-illasta tähän hetkeen vettä on tullut yhteensä 150 mm! Niitty litisee jälleen saappaan alla ja lampaiden polut on muuttuneet puroiksi sekä mutaränneiksi.

Lammas-parkoja käy sääliksi. Ne ressukat on ihan märkiä taas ja valkoiset lampaat on harmaita.

Lampaita ei kuitenkaan sade ja puuskainen tuuli sekä vain + 6 asteen lämpötila tunnu haittaavan. Tänään aamullakin ne laidunsivat runsaassa sateessa kolmisen tuntia. Minä hellyin ja vein niille sillä aikaa ison sylillisen kuivaa heinää lampolaan. Villaansa ravistellen ne rupesivat innokkaina popsimaan vielä kuivaheinääkin.

maanantai 6. elokuuta 2012

"Piskejä" ja pässejä

Koirat kävivät eilen ensimmäistä kertaa niityllä tutustumassa lampaisiin. Tähän mennessä lampaita on ihmetelty vain aidan takaa tai ikkunaluukusta nuuhkimalla ja lipomalla.

Vartija-Leo oli taas ainut, joka huomasi, että laitumella on outoa porukkaa. Leo jatkoi kuitenkin syömistä, kun puhelin sille, eikä muut pässit äkänneet mitään vaan hamusivat ruohoa välinpitämättöminä suuhunsa.

Annoin pässien tehdä itse tuttavuutta remmissä oleviin koiriin. Lempi-pässi kävi ensimmäisenä nuuhkaisemassa meidän vanhempaa koiraa, 7 v. käyttölinjaista kultaistanoutajaa, Kallea. Kalle ei välittänyt mitään, vaikka ikkunasta nuuhkaistessaan se on ollut aivan intona! Lähinnä jatkoi vain ruohon syömistä kuin lammas ikään.

Kaikki muut pässit, paitsi Lempi kävivät nuuhkimassa meidän nuorempaa koiraa, 2 v. sileäkarvainen noutaja, Hildaa. Päästin Hildan irti, mutta se innostui persravaamaan pässien ympärillä. Se oli pojille liikaa ja ne nelistivät hieman etäämmälle.

Ennen meidän koiria laitumella kävi naapurissa kyläillyt koiruus. Satuin itsekin olemaan laitumella ja läsäytin kädet yhteen ja örähdin koiralle. Silloin sitä vietiin takaisin kotipihalle!

Karhunmetsästys alkaa 20.8. Silloin saa alkaa juoksuttamaan hirvikoiria irti. Veikkauksia otetaan vastaan, että millainen "ruuhka" meidän laitumella käy!


lauantai 4. elokuuta 2012

Mesimarja (Rubus arcticus)

Mesimarja on pitkin kesää sulostuttanut niittyä lukuisilla vaaleanpunaisilla kukillaan. Olen odotellut niiden marjomista, sillä mesimarja on oikullinen marjoja. Se saattaa kyllä kukkia komeasti, mutta jättää marjat tekemättä.

Mesimarja lisääntyy rönsyjen avulla. Yhden emokasvin rönsyt voivat levitä laajalle alueelle muodostaen perimältään samanlaisen kasvuston. Tämä kasvusto voi kukkia runsaastikin, mutta jättää marjomatta, koska hedelmöittyäkseen kukat tarvitsevat siitepölyä toisesta yksilöstä. Epäsuotuisissa ympäristöoloissa kasvi voi myös kukkien sinnitellä pitkään, mutta marjoja ei muodostu.

Mesimarja on muinoin hyötynyt metsälaidunnuksesta sekä kaskeamisesta. Nykyisen tehokkaan metsän- ja maanmuokkauksen sanotaan vähentävän mesimarjan kasvupaikkoja.

Niityn mesimarjat näyttävät osittain marjovan. Marjoja ei kuitenkaan ole nimeksikään verrattuna kukintaan. Sen verran marjoja kuitenkin on, että olemme päässeet maistamaan tuoretta mesimarjaa muistaaksemme ensimmäistä kertaa ikinä. Siis miten taivaallisen ihanalta se maistuukaan! Vähän niinkuin vadelman ja ahomansikan herkullinen yhdistelmä. Ehdottomasti maukkain kaikista luonnon marjoistamme!

perjantai 3. elokuuta 2012

Loistokultasiipi

Tällä viikolla, varsinkin maanantaina, kesä on hellinyt lämmöllään. Maanantaina oli + 29 astetta, kyllä tarkeni hyvin sekä lampaat että lammaspaimenet. Tosin kelistä taisivat paimenet nauttia enemmän kuin lampaat. Lampaat oikein puuskuttivat niityltä lampolan varjoon ja viileyteen tultuaan.

Tänäänkin oli iltapäivään asti hieno ilma, mutta nyt sataa ja hetki sitten salamoikin. Onneksi heinät on saatu kuivina seipäiltä korjattua! Annettiin pässeille hieman maistipalaksi aurinkokuivattua heinää. Se tuntui maittavan hyvin.

Ennen sadetta auringonpaisteen innoittamina niityllä lentelivät taas myös loistokultasiivet (Lycaena virgaureae). Ihmettelin miksi kaksi erilaista perhosta kisailee keskenään, mutta ne olivatkin saman lajin eri sukupuolet, sillä loistokultasiipiuros on kokonaan oranssi ja naaraassa on mustia pilkkuja!

torstai 2. elokuuta 2012

Usko-Eevertti

Usko-Eevertti sai pässeistä ensimmäisenä nimen, koska se oli heti tullessaan rohkea ja hanakka tekemään tuttavuutta. Laitumelle päästyä sen käytös on muuttunut ja se on ehkä jäänyt jopa hieman taka-alalle.

Leolle on käynyt juuri päinvastoin. Siitä on kehkeytymässä oikea häirikkö! Minusta näytti yksi päivä, kun Leo ja Usko-Eevertti pamauttivat päitä yhteen, että Leo meinasi sen jälkeen hypätä Uskon selkään.

Ville meni yksi päivä laitumelle testaamaan puskeeko Leo häntä vai yrittääkö se puskea vain minua. Taisin juuri ja juuri ennättää sanoa, että ei Leo laitumella mitään puske vaan tallissa tai "tarhassa", kun se jo yritti rynnistää minua päin!

En ollut vielä silloin huomannut Annikan vinkkiä kommenteista ja nappasin Leoa tas niskasta. Puskeminen jäi yritykseksi ja Leo rupesi "muina miehinä" nyhtämään ruohoa.

Seuraavana päivänä, kun Leo otti taas pakkia puskeakseen tamppasin jalalla kolme kertaa maahan niin, että tanner tömisi! Leo ja kumppanitkin olivat hieman hölmistyneitä ja Leon pukitus loppui alkuunsa. Jalan tömistys tuntuu siis ainakin vielä tällä erää toimivan!

Tänään Leo pääsi miltei yllättämään Villen laitumella, joka ehti juuri ja juuri väistää pukkaavan pässin. Leoa saa tosiaan pitää nykyään silmällä ettei käy vahinko. Usko-Eevertti ja muut pässit sitä vastoin ovat vielä turhankin hellyttävän kilttejä ajatellen, että niiden elonpäivät käyvät vähiin...

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Hernekasveja

Niityltä on heinäkuun aikana lähes päivittäin löytynyt uusia kasveja. Yksi niistä on kuvassa vasemmalla oleva keltainen niittynätkelmä (Lathyrys pratensis), joka kuuluu hernekasveihin.

Niittynätkelmä on etelässä yleinen, mutta näillä lakeuksilla harvalukuisempi. Niityllä sitä kasvaa pienissä määrin paikoittain.

Toinen myöskin hernekasveihin kuuluva niityllä kasvava kasvi on kuvassa oikealla oleva sinivioletti hiirenvirna (Vicia cracca). Sitäkin kasvaa luikertaa siellä täällä niittyä.

Kesäkuun puolella löysimme myös hiirenvirnaa muistuttavan vaaleanpunaisen kasvin. Sitä kasvoi vain se yksi ja ainut.


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Rohmu

Kuvassa irvistelevä pässi on lauman suurin ja komein, jolle kelpaa syötäväksi "kaikki". Aluksi näytti siltä, että muu porukka seurasi nälkäistä Rohmua laitumella ja että se olisi lauman johtaja. Sittemmin Leosta on tainnut tulla lauman johtaja tai ainakin vartija. Leo yleensä huomaa ensimmäisenä laitumelle tulijat.

Rohmu on myös tosi kiltti, ainakin vielä. Vaikka se onkin Rohmu niin se rohmuaa hienovaraisesti. Mitä nyt ahmattina saattaa rohmuta myös sormet leipää tarjoavasta kädestä.
Rohmu kuuluu ehdottomasti pässeihin, jotka haluisin säilyttää. Se on sekä fyysisesti että henkisesti pätevä pässinpää. Täällä olisi siis yksi Rohmu myytävänä! :-)

Sitä vastoin Leo saattaa joutua ennen aikojaan pataan ellei rauhoitu! Leo on yrittänyt jo kolmeen otteeseen puskea minua tänään. Ensimmäisellä kerralla suustani kajahti ilmoille "p#rkeleen eläin!" ja nappasin sitä niskavillasta kiinni. Leo kääntyi samassa ympäri ja paineli talliin.

Toisella kerralla Leo yritti puskea lampolan ovella. Yritys tyrehtyi pelkkään EI -sanaan.
Kolmannella kerralla olin lampolassa kuvailemassa pääskysiä. Leo yritti monta kertaa puskea, mutta pysähtyi ein kuultuaan. Lopulta rauhoittui ja kävi viereeni maate. Rapsutin kiitokseksi sitä leuan alta. Vihdoinkin sain keskittyä pääskysien kuvaamiseen eikä tarvinnut enää tarkkailla ilkikurista pässiä!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Leo

Leo on toinen mustista pässeistä. Luttisesta sen erottaa nykyään selvästi koonsa puolesta. Siinä missä tuntuu, että Luttinen ei kasva ollenkaan, niin Leo kasvaa silmissä. Koon lisäksi selkein eroavaisuus on takajaloissa, jotka Leolla on kokonaan mustat.

Leo jäi pässilaumassa aluksi taka-alalle muutaman muun nimettä jääneen pässin kanssa, mutta juhannuksenahan siskoni lapset nimesivät pässin Leoksi, koska se taisi jo silloin tulla laitumellakin etujoukoissa tervehtimään.

Leolla on ilmenyt myös erityinen taito, jota vain Luttinen joskus matkii. Leo nimittäin osaa nousta takajalkojensa varaan lehdeksiä hamutessaan.

Pari päivää sitten pässit käyttäytyivät melko villisti iltaleivän aikaan. Päätimme vähäksi aikaa lopettaa iltaisen leivänjakelun, kun pässit seuraavat meitä muutenkin innokkaina sisälle.
Eilen illalla pässit olivat super villeinä. Pukkaista muksauttelivat toisiaan ja menivät edestakas lampolaan ja ulos. Lampolasta ulos tullessaan Leo meinasi ekaa kertaa puskea minua! Se otti kolme kertaa asennot ja lähti tulemaan. Taisin jotakin ärräpäätä sille kailottaa ja poika pysähtyi joka kerta ennen minua.

Iltaleivät on nyt tosiaan jäissä, jos niitä jo puskemalla vaaditaan. Annetaan niille leipää ihan jossain muussa tilanteessa.


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pajukon raivausta

Ei pyhitetty lepopäivää vaan puolilta päivin tehtiin ensin pari seipäällistä heinää lisää, ja sen jälkeen raivattiin niityltä pajukkoa.

Ruokatauolla höystettynä kahdelta henkilöltä meni hommiin aikaa n. 7 tuntia.
Poistettiin pajukko isohkon koivun ympäriltä.

Pajukon alta paljastui erittäin kosteaa, jopa lätäkköistä niittyä. Västäräkit tulivat heti työn päätteeksi alueelle varmaankin helpohkoa ruokaa etsimään.

Raivattu alue miellyttää nyt omaakin silmää!


lauantai 21. heinäkuuta 2012

Hellettä ja heinäpoutaa

Ville niitti eilen jo toistamiseen toisen laidunlohkon alkuosan. Tai ei se enää ole edes mikään toinen lohko. Otettiin viikolla lohkoja rajannut aita pois. Nyt pässeillä on yksi iso laidun.

Pässit onkin paremmin käyttäneet nyt myös entistä toista lohkoa hyväkseen. Osittain varmaan myös siksi, että se on rinnettä ja näin ollen kuivempi kuin muu laidun.

Pässien kulkureitti niitylle on myös muuttunut. Entinen, keskellä niittyä kulkenut polku on niin vetinen, että pässit näyttävät kiertävän niitylle kuivan metsikön kautta.

Tänään teimme heinää Villen niittämältä alueelta kahden heinäseipäällisen verran. Siinä on mahdollisille ensi vuoden lampaille ainakin pehmikettä talliin ellei se maita ruoaksi. Joukossa kun on mm. mesiangervoa.

Heinänteko oli sen verran mukavaa puuhaa, että sitä voisi tehdä enemmänkin. Ja pitäähän niittojäte jokatapauksessa korjata pois rikastuttamasta ja tukahduttamasta kasvustoa.

Niittojätteen alta pilkistikin jo lyhyempää kasvustoa mm. peltopillikettä ja joitain sieniä. Lampaathan syövät myös sieniä. Saa nähdä onko nuo sienet lampaiden mieleen.

Vielähän sitä heinää ehtii tekemäänkin. Hellettä ja heinäpoutaa -kirjan mukaan Jaakon (25.7.) päivänä heinätöihin piti kuitenkin jo kiirehtiä juosten!


torstai 19. heinäkuuta 2012

Ketonoidanlukko!

Otsikon kasvia olen etsinyt koko kesän ja nyt se löytyi aivan sattumalta! Jostakin luin, että ketonoidanlukko on oikullinen esiintyjä. Kuivina kesinä se saattaa jättää maanpinnalliset osat tekemättä, mutta varmimmin sen löytää sateisina kesinä. Ja toden totta nyt on satanut! Sanottiimpa ketonoidanlukosta, että sitä saa hakemalla hakea ja joskus jopa kontata sen löytääkseen!

Näin meillekin kävi. Teimme metri x metri neliön, jonka Ville summanmutikasa nakkasi niitylle. Tunnistimme neliön sisältä mm. seuraavia kasveja:
- suolaheinä
- valkoapila
- voikukka
- heinätähtimö
- maitohorsma
- koiranputki
- keto-orvokki
- metsätähti
- pikkulaukku

Lisäksi löytyi muutamia kasveja, jotka näyttävät hämärästi tutuilta, mutta emme ole tunnistanet niitä vielä. Alueelta löytyi myös ainakin neljää eri sortin heinää, jotka ovat myös tunnistamatta.

Kasvien kirjuriapuna meillä oli pässi-pojat, jotka tulivat uteliaina tarkastamaan mitä oikein polvillamme niityllä kykimme. Rohmulle olisi paremman puutteessa maistunut kuulakärkikynäkin!

Sade oli juuri ajamassa meidät sisälle, kun äkkäsin ketonoidanlukon aivan neliömme reunalla. Hirmuinen sattuma, ettei kasvi ollut jäänyt rajauslautojemme alle!

Ketonoidanlukko kuuluu silmälläpidettäviin lajeihin. Se harvinaistuu avointen laidunten kadotessa.
Kasviin liittyy myös paljon erilaisia uskomuksia, joista mieleen jäi, että jos ketonoidanlukkoa kerää kuutamoyönä se avaa oven suljettuun sydämeen ja voipa sillä jopa karkoittaa noidan pahat taiat.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Sataa, sataa ropisee

Erästä elokuvarepliikkiä lainatakseni "it can't rain all the time", tosin tällä hetkellä tuntuu siltä, että kyllä se vaan voi sataa ihan koko ajan.

Tänään on taas satanut tuutin täydeltä. Niitty on täynnä lätäköitä ja vesi litisee kumisaappaan sekä lampaan sorkan alla.

Oheen laitettu kuva on napattu mökin ikkunasta. Sadevesi valuu purona tallia kohden ja maisema on vetisen harmaa. Pässit oleilevat mieluusti tallin suojassa.

Tänään lähdimme sadetta "pakoon". Käväsimme mm. kirjastossa vilkaisemassa Ilmari Kianto -näyttelyä ja hankkimassa kirjastokortin. Mukaan tarttuikin mm. ruotsinkielisiä, melko vanhoja, lammaskirjoja.

Käväsimme myös kotiseutumuseossa. Siellä oli n. 1900-luvun alussa valmistettu havunleikkuukone, jolla oli tehty kuivikkeita mm. lammaskarsinaan. Konetta kerrottiin käyttänen neljä miestä: kampimies, narumies, havujen syöttäjä ja havujen asettelija. Paras käyttöaika oli marras-joulukuussa kuutamolla, jolloin oli valoa ja pakkasta. Pakkasella oksat katkesivat paremmin. Konetta oli kuulemma käytetty talvisodan syttymiseen asti.

Kotiseutumuseon lampaat eivät olleet museon alueella laiduntamassa vaan Kirkkotien varrella. Tuijottelimme hetken lähtiessämme pusikoita, mutta lampaat eivät meille näyttäytyneet.
Sitä vastoin museolla oli silkkikanapariskunta "Maija ja Kalle". Olihan hupaisan näköinen pörröpariskunta!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ripuli

Usko2:lla oli vatsa sekaisin, kun se tuli meille. Se näytti muutenkin silloin jotenkin rähjäiseltä ja hieman sairaalta ainakin verrattuna muihin pässeihin. Sen silmätkin ikäänkuin punoittivat.

Lampuri kertoi antaneensa pässeille Cydectin valeluliuosta, joka auttaa mahdollisiin loisiin ja mäkäräänkin. Uskokakkonenkin alkoi piristyä ja näyttää paremmalta. Mahakin oli kunnossa vielä reilu viikko sitten.

Nyt Usko2 on ollut taas ripulilla. Annoin sille koirille tarkoitettua maitohappobakteeria, mutta ei se ole auttanut.

Yritin käydä apteekista ostamassa tuota mainitsemaani valeluliuosta, mutta se onkin reseptilääke. Apteekissa kuitenkin selvisi, että lampaalle voi antaa koirille ja kissoille tarkoitettua Axilur matolääkettä.

Axilurin annostus lampaalle tuntuu koira- ja kissaihmiselle kovin pieneltä. Kissallekin kun sitä annetaan 50 mg/elopainokilo kolmena päivänä, niin lampaalle annetaan vain 5 mg/elopainokilo kerta-annoksena.

Usko2 on nyt siis madotettu, josko se auttaisi ripuliin. Uskokakkosen oloa on myös helpotettu leikkaamalla villaan takertuneita kakkoja irti sekä pesemällä sen pylly! Alla olevassa kuvassa Uskon pylly pahimmillaan.

Nyt mietimme, että pitäisikö muutkin pässit madottaa varoiksi? Sen ehtisi vielä tehdä, jos haluaa pitää reilun varoajan ennen teurastusta...

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kirjo- ja peltopillike

Niityltä löytyy lila-keltaista kirjopillikettä (Galeopsis speciosa), josta tulee mieleen lapsuuden kesät, jolloin pillikkeen kukinnosta maisteltiin makeaa mettä.

Niityltä löytyy myös pillike, jonka olin tunnistavinani peltopillikkeeksi (Galeopsis bifida).
Peltopillikettä on kahta väriä. Vaalean kermanvärinen, joka on kasvanut Suomessa alkuperäisenä sekä punertavaa, joka on kulkeutunut meille ihmisten mukana. Niityltä löytyy molempia värejä.

Pässit näyttäisivät pääsääntöisesti jättävän pillikkeet syömättä, paitsi mikäli on kerännyt niitä tarkempaa lajitunnistusta varten. Silloin Rohmu hölkkää paikalle ja ahmaisee kukat ahnaasti suuhunsa!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Uusia asukkaita

Lampolaan on muuttanut uusia asukkaita. Ei sentään lisää lampaita vaan haarapääskyjä.

Pääskyt ovat lennelleet niityn yllä sääskiä syöden pitkin kesää. Olemme huomanneet niiden käyvän jopa lampolan oviaukosta napsimassa ötököitä. Muutama päivä sitten huomasimme lampolaa siivotessa pääskyjen käyvän jopa lampolassa sisällä.

Syy sisätiloissa vierailuun selvisi tänään. Haarapääskypariskunta on pesän teko puuhissa! Komea savipesä on rakenteilla lampolan katossa olevan ilmastointiputken reunaan.

Olen ymmärtänyt, että haarapääsky ei tee pesää tyhjään rakennukseen, joten ne ovat ilmeisen onnellisia meidän lammasprojektista ja uudesta pesäpaikasta pässipoikien luota.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Pojat puntarissa

Punnitsimme pässit tänään. Operaatio sujui paljon helpommin ja rauhallisemmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Ville heristi kauraryynipurkkia ja minä nappasin ryyniä kerjäämään tulleen pässin syliin.
Kaikista muhkuimmalta tuntui Lempiksi kutsumamme pässi (kuvassa oikealla naama kameraan). Sen vatsa tursui käsieni välistä kuin jättikokoinen tyyny. Hädin tuskin jaksoin nostaa Lempi-pässin vaa'alle!

Lempin kutsumanimi juontaa siitä, että ensimmäisenä iltana totesin sen olevan "mun lempi pässi", koska sillä on niin kauniin symmetrinen kuvio naamassa, joka viehättää  silmää. Pässille ei keksitty muuta nimeä, joten rupesimme kutsumaan sitä Lempi-pässiksi. Tosin Ville muistaa välillä, että se on Helmi...

Lempi on myös hassu höpsöttelijä. Se haahuilee niityllä erikseen laumasta ja määkien ryntäilee etsimään vähän matkan päässä olevia kavereita.

Lempi on melko pieni pässi korkeudeltaan, mutta nyt tosiaan kasvattanut itselleen hervottoman vatsan painaen 29,4 kg. Lempi on neljässä viikossa kasvanut 6,6 kg. Kasvu/päivä on ollut 235 g.
Lihakaritsan tavoiteltu kasvuvauhti/päivä on 250g, joten Lempi on lähes saavuttanut sen pelkällä luonnonlaidun ruokinnalla.

Toinen joka on hyvässä 243 g kasvuvauhdissa/päivä on Leo, joka painaa 28,8 kg eli neljän viikon painon lisäys on yhteensä 6,8 kg.

Usko-Eevertti (kuvassa vasemmalla) on lihonnut neljässä viikossa 3,4 kg eli 121g/päivä.
Joukon pienin eli Luttinen taitaa pysyäkin pienenä, sillä se ei ole kasvanut kun 2,6 kg eli ainoastaan 92 g/päivä! Luttinen painoi tullessaan 18,6 kg ja nyt 21,2kg.

Ja mikä parasta punnitsemisessa, että siinä missä pässien paino oli noussut, niin punnitsijan paino oli juhannus- ja kesävierasmässäilyistä huolimatta laskenut. :)

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kasteliero

Taas löytyi niityltä jotain uutta ja melko harvinaista näillä lakeuksilla. Onkija kun joutuu näillä seuduilla usein ostamaan madot kaupasta siinä missä etelämpänä ne kaivetaan maasta.

Ke-la vallinnut upea kesäsää on poissa ja eilen lähes koko päivän satoi kaatamalla. Iltasella selkeni ja laidunkierrosta tehdessä huomasimme niityllä pari vanhaa lautaa, jotka siivosimme pois. Lautojen alla kiemurteli kasteliero eli kastemato.

Kastelieroa yleisempi ainakin omaan silmään täällä on porot. Tähän mennessä poroja ei ole kuitenkaan ihan omasta pihapiiristä tavattu.

Meillä oli täällä taas kesävieraita etelästä ke-su. Yksi kesävieraista joutui saunapolulla kuitenkin porojen säikyttämäksi. Kaksi komeaa sarvipäätä oli tulleet ihan pihapiiriin asti! Toivottavasti ne älyävät olla hölkkäämättä pässien aitausta pahki!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Suden jälki

Pässit viihtyvät hyvin uudella lohkolla. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, niin olemme avanneet niille kulkureitin uudelle lohkolle eli niillä on koko niittyala käytettävissä. Näin pässit pääsevät päivisin toiseltakin lohkolta talliin suojaan sääskiä sekä helteiden herättämiä saunajakkaran kokoisia paarmoja.

Eilen illalla pässit ensimmäistä kertaa oleilivat niityllä. Ne makoilivat uuden lohkon pitkässä heinikossa keskiyön auringossa märehtien.

Tuntuu, että lammas olisi enemmän yöeläin vai johtuuko yöllinen aktiivisuus vallitsevasta ötökkätilanteesta? Olemme kuitenkin pitäneet kiinni periaatteesta, että lampaat laitetaan talliin n. klo 00-01 ja päästetään ulos 05-06.

Välillä jo tuntui, että periaatteesta voisi lipsuakin, jotta lampaat saisivat laiduntaa ötökkävapaasti. Pari päivää sitten paikallisessa sanomalehdessä oli kuva suden tassun jäljestä, joka oli otettu ilmeisesti n. 20 km päässä. Sudet olivat tulleet 100 m päähän asutuksesta. Talon isäntä epäili, että sudet olivat olleet heidän lampaita vainoamassa!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Laidunlohko 2

Pojat pääsivät eilen kakkoslaitumelle. Ne on ihan innoissaan uudesta ja pitkästä ruohosta/heinästä!

Koimme eilen illalla kauhun sekaisia tunnelmia, kun mökistä ulos astuessamme kuulimme lampaiden määkivän. Mieleen piirtyi kuva karanneista lampaista, jotka hätäänsä määkivät.

Pässit löytyivät kuitenkin laitumen sisäpuolelta. Heinä vaan on niin pitkää, etteivät ne näe sieltä toisiaan ja viestivät olinpaikkaansa tai kutsuvat toisiaan määkimällä.

Kuvassa näkyy poikien ensiaskelia uudella lohkolla. Kuvan vasemmassa laidassa on isoja raitoja sekä pusikkoa, joka riistanhoidollisista syistä saa jäädä sellaiseksi kuin on, sillä kaivoveden hakijaa on säikäyttäneet linnut lehtokurpasta komeaan ukkometsoon.


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Vilukko (Parnassia Palustris)

Olen löytänyt niittyä tarkkaillessani jo monta kasvia, joita en ole siellä aikaisemmin huomannut. Huomaamatta jääminen on johtunut sekä tarkkailemattomuudesta että kasvillisuuden pituudesta. Nyt kun lampaat ovat nyhtäneet kasvillisuuden lyhyemmäksi myös matalat kasvit saavat tilaisuuden kukoistaa.

Olen koko ajan toivonut, että löytäisin jotain edes hieman erikoista. Toiveeni on kuultu, sillä pari päivää sitten laidunkierrosta tehdessäni huomasin niityn metsän reunamilla entuudestaan minulle tuntemattoman kasvin!

Kasvilla on valkoinen, jännittävän näköinen kukka. Koskiessa kukka tuntuu "kumimaiselta" ja siitä jää vieno tuoksu sormiin. Kasvin pienet lehdet ovat aivan maan tasalla. Kasvi on n. 7 cm ja saa todella kyykistellä sitä kuvatakseen.

Kasvi osottautui tarkemmin tutkiskeltuani Vilukoksi, joka on tyypillinen juuri Kainuun kaskimailla ja lettosoilla. Etelä-Suomessa kasvi on harvinainen, mikä selittänee sen, etten ole aikaisemmin moista kasvia nähnyt.

Vilukon kukka on ollut ennen vanhaa merkki heinätöiden aloittamiseksi. Tällä hetkellä heinän teko on hieman haasteellista, sillä taas sataa. Onneksi lampaat ehtivät muutaman päivän olla kuivina, sillä nyt taivas antaa tuutin täydeltä ja pojat ovat kohta taas läpimärkiä...



Huom! Myöhemmin tarkemmin parempaa kasvikirjaa tutkiskeltuani löytämäni kasvi ei olekaan vilukko vaan tähtitalvikki!

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Raivausta ja niittoa

Ville on lähes päivittäin raivannut niittyä raivaussahalla. Poistettavaa kasvillisuutta on niin paljon, ettemme ehdi käydä kesässä läpi koko niittyä.

Olemmekin nyt keskittyneet laitumen sisäpuolisiin osiin raivaten lähinnä pajukkoa ja vatukkoa. Aikaa vievää hommaa, mutta myös palkitsevaa, koska kätten työ tulee esiin heti.

Oheisessa kuvassa näkyy raivattua vatukkoa ja kuinka komeasti vanhat, maisemallisesti merkittävät, koivut tulevat pikkuhiljaa vatukkoryteikön keskeltä esiin.

Ville on myös raivaussahalla niittänyt keskiosan ensimmäisestä lohkosta, koska jostain syystä pässit kiertävät niityn reunoja syöden niityn keskiosasta vain satunnaisesti.

Laidunpaine tuntuu tällä hetkellä olevan liian pieni. "Laiskan pulskeat" pässit eivät ehdi syödä niittyä sitä tahtia kuin se kasvaa. Saa nähdä tasaantuuko laidunpaine loppukesää kohti, kun kasvillisuuden kasvu ja ravinteikkuus vähenevät.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Luttinen

Kuvassa on joukon pienin pässi, Luttinen. Se on tällä hetkellä myös arin, sillä Usko2 on kesyyntynyt niin, että sitä saa rahnuttaa poskesta ja kyljestä.

Luttisen erottaa toisesta mustasta, Leosta, koon lisäksi värimerkeistä. Luttisella on vähemmän valkoista päälaella ja lisäksi sillä on valkoiset sukat takajaloissa.

Lampaat rupesivat ennen juhannusta laiduntamaan metsän reunaa sekä naapurin reunaa. Naapuri sanoi, että on monesti saunalle mennessään katsellut pässien touhuja.

Pässit eivät ole hirveästi kulkeneet laitumen keskiosaa. Sinne näyttääkin jäävän paljon koiranputkia niitettäväksi. Näyttäisi myös siltä, että koiranputken kukista on mennyt maittavuus tai sitten pässit ovat löytäneet muita herkkuja.

Täällä on ollut kyllä todella huonot ilmat. Vettä tulee kaatamalla ja lämpömittari näyttää hädin tuskin + 12. Valkoiset pässit näyttävät ihan harmailta, kun ovat niin märkiä.

Pässit eivät näytä pistävän sadetta pahakseen. Mieluummin ne melkein laiduntavat sateessa kun mäkärien ja polttiaisten kiusatessa. Ja sadekelillähän ei ole syöpäläiset niin kiusaamassa.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Juhannusvieraat lähtivät eilen. Tuli kova ikävä, koska seuraavan kerran näemme vasta syksyllä. Talo tuntuu myös kovin hilkaiselta kaiken hulinan jälkeen.

Lapset nimesivät kuulemma kaikki loput nimettömät pässit, mutta aikuisille ei kylläkään selvinnyt, kuin että musta nimetön on Leo.

Jasmin (6 v) huomasi Uskossa ja Usko2, että niillä on eriväriset sorkat. Uskolla mustat ja toisella valkeat. Tarkka tyttö!

Juhannuksen aikana pässit ovat tottuneet ilta leipään tai ilta kauraan. Saimme paikalliselta kyläkauppiaalta kauraryynejä pässeille, jotka tuntuvat olevan niiden herkkua. Pässit oikein nelistävät laitumelta, kun kuulevat kauraämpärin äänen! Juostessaan ne määkivät innokkaina. Kysyttäessä kuka haluaa kauraa, porukasta kuuluu monen sävyinen "mää"!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Kesävieraat

Rakkaat kesävieraat saapuivat eilen pitkän matkan jälkeen. Kesävierailla oli tuliaisia pässeille, nimittäin uusi akku paimeneen.

Olemme eläneet täällä jännittäviä aikoja, koska ukkosen jälkeen on ollut vain sadekelejä jolloin saimme huomata, että vanhan paimenen akku ei todellakaan toiminut enää kunnolla. Pässit ovat olleet käytännössä laitumella ilman sähköjä!

Sain soittaa sen seitsemänkymmeneen numeroon ennen kuin asia selvisi. Suuri kiitos kuuluu Karkkilan S-Raudalle, joka selvitti mistä päin Suomea kyseisiä akkuja löytyy.
Vielä isompi kiitos kuuluu papalle, joka jaksoi ajaa Hyvinkään Agrimarketiin vain ja ainoastaan meidän akun tähden. Ei voi kun todeta, että minulla on maailman parhaat isovanhemmat, ei yksin tämän asian tähden, vaan muutenkin!!!

Kesävieraat eli siskoni perhe saapui uuden akun kera tosiaan eilen. Lapset olivat kuumeisesti miettineet nimiä pässeille. Laidunkierroksen jälkeen näyttää siltä, että tuttavalliseksi heittäytynyt musta nimetön pässi on saanut nimekseen Leo. Muitakin nimiä oli jo valmiiksi mietittynä, mutta lasten pitää ensin paremmin saada kontaktia  pässeihin, jotta voivat nimetä ne.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

"Usko2"

Ajattelin pikkuhiljaa postata tänne esittelyt pässeistä ja niiden tuntomerkeistä sekä luonteen piirteistä.
Luonteen piirteetkin muuttuvat, sillä aluksi Usko-Eevertti vaikutti pomolta, kun oli tallissa niin rohkea ja tuttavallinen meitä kohtaan. Niitylle päästettyä kuitenkin huomattiin, että ruolle persoin pässi eli Rohmu olikin ulkona pomo.

Kuvassa on nimetön pässi, jota kutsumme Uskokakkoseksi, koska se on saman näköinen kuin Usko-Eevertti eli valkoinen. Uskosta sen kuitenkin erottaa selkeästi mm. koosta sekä naamasta.
Usko2 on jäänyt vielä hieman etäiseksi. Aluksi se oli todella arka, mutta pikkuhiljaa myös se uskaltaa ottaa meihin kontaktia.

Usko2 on myös rumin pässi mitä porukasta löytyy. Sen villa vaikuttaa hapsuiselta ja rähjäiseltä. Myös sen silmän reunukset ikään kuin punottavat. Sillä on myös kaikista pienimmät kivespussit.
Yleensä Usko2 myös kulkee joukon viimeisenä, paitsi tänään, kun pässit jossain vaiheessa vaelsivat peräkanaa laitumelle, niin Usko2 kulki toisena joukossa Usko-Eevertin johdattaessa laumaa laitumelle. Usein myös molemmat Uskot nukkuvat tallissa vierekkäin.

Mielenkiintoista seurata miten suhde Uskokakkoseen kehittyy ja millainen pässi siitä kasvaa.

Ukko jyrii

Eilen pojat kokivat todennäköisesti ensimmäisen ukkosen. Ne olivat laitumella ensimmäisten jyrinöiden aikana. Hieman paniikinomaisin elkein pässit hölkkäsivät talliin.

Tallissa pässit oli melko rauhattomia. Veimme niille Villen raivaussahalla kaatamia koivun runkoja puuhattavaksi.

Kohta ukkonen pakotti jo ihmisenkin sisätiloihin, sillä salamat vain suhahtelivat ja taivas antoi vettä kaatamalla. Täällä ukonilma tuntuu voimakkaammalta kuin kotopuolessa. Jestas, että maa kumisi ja ikkunatkin helisi, kun ukkonen jylisi n. 3 km päästä ohi.

Paikallisen viisauden mukaan vain lännestä nouseva ukkonen tulee ihan päälle. Tämä ukkonen nousi itä-kaakosta ja meni onneksi nipin napin vierestä ohi.

Ukkosen jälkeen pässit makoilivat tallissa rauhallisina ja lähtivät oven avattuamme heti laiduntamaan.

Pässit ovat nyt laajentaneet liikkuma-alaa. Ne ovat löytäneet naapurin rajalla olevan pitkän heinikon sekä haavikon.

Pässit aiheuttivat meille eilen iltamyöhällä saunan jälkeen ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Ne ei olleet tallissa ja laidun näytti tyhjältä! Äkkiä vaatteet niskaan ja sateeseen poikia etsimään. Sieltähän ne löytyivät heinikon siimeksestä. Olivat syöneet itsensä ihan pyöreiksi. Alla muutamia otoksia pojista:




lauantai 16. kesäkuuta 2012

Laidun lohko 1

Olemme jakaneet n. 2 ha niityn kahteen lohkoon. Ohessa ei mittakaavassa oleva suuntaa antava pohjakuva ensimmäisestä laidun lohkosta.

Lohko rajoittuu pohjoisesta metsään, jonka takana häämöttää meidän rantaviivaa. Rajasimme laitumen osittain metsän puolelle, mutta ainakaan vielä pässit eivät ole käyneet siellä, ellei ensimmäistä karkumatkaa oteta huomioon. Silloin ne painuivat rinteestä alas metsikköön kököttämään varpujen ja suopursujen sekaan.

Etelästä laidun rajaantuu mökin pihapiiriin sekä toiseen laidun lohkoon. Pässit ovat jo haaveillen pälyilleet toisen laitumen suuntaan...

Lännestä laidun rajaantuu metsään ja idästä naapurin pihaan. Vielä pässit eivät ole siellä asti käyneet. Saattaa olla etteivät käykään, sillä edessä on tiheä vatukko näkösuojana, jota on naapurin puolelta jo hieman ehditty raivata alas.

Piirrokseen on keltaisella katkoviivalla merkitty poikien tähän asti kulkema alue. Melko tarkkaan pojat on edetessään popsineet koiranputken kukat. Niitty muuttuu valkoisesta keltaiseksi, koska myrkylliset niittyleinikit jätetään rauhaan.

Olemme myös huomanneet, että ne saattavat aloittaa kukilla. Vaihtavat ruohoon tai heinään ja sen jälkeen hamuavat lehdeksiä.

Onkohan niityllä tarpeeksi virikkeitä ja vaihtelua pässipojille vai pitäisikö sinne vielä kaataa puita? Jonkin verran nuorta haapaa olemme jo kaataneet, mutta pojat eivät vielä ole käyneet siellä asti.
Niityllä on myös muutama isompi kivi ja ilmeisesti aikanaan niityltä raivattu kiviröykkiö. Eilen illala Usko-pässi kiipeili kiven päällä ja kurotteli mitäpä muutakaan kuin kukkia.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Rohmu

Nyt oli vihdoin aikaa keskittyä tähän samsung galaxy laitteeseen. Taisin hoksata miten tällä saa kuvia tänne bloggeriin.

Kuva on pikipäin niityltä räpsäisty. Etualalla on Rohmu-pässi, joka tuli uteliaana nuuhkaisemaan minua.

Huomattiin aikaisemmin, että pässit taitavat pelätä vieraita. Asia sai tänään vahvistuksen, kun naapurista kävivät lampaita katsomassa. Pässit oli palailemassa talliin laitumelta, mutteivät uskaltaneet tulla vieraat kuulleessaan ja nähdessään. Vasta kun kuulivat minun äänen uskalsivat kipittää talliin.

Mikäli tämä kuvan postaus vihdoinkin onnistuu, niin huomenna luvassa pässikavalkaadi.

Niittytyöt alkaneet

Pässipojat on olleet keskiviikosta asti onnistuneesti ulkosalla. Keskiviikkona vielä laudalla vahvistetussa totutteluaitauksessa, mutta eilen ja tänään laitumella. Pässit tekevät laitumelle tunnin-kahden tunnin tuikkeja.

Mäkärät kiusaavat pässejä kovasti. Pässit potkivat jaloillaan itseään, mutta kun mäkärämäärä alkaa olla sietämätön, ryntäävät ne talliin suojaan lepäämään ja märehtimään.

Pässit ovat melko järjestelmällisesti edenneet laitumella. Lähinnä kulkevat laitumen keskiosia koiranputken kukkia mutustellen. Tänään ne kävivät laitumen pajukkoa riipimässä. Pässit selkeästi liikkuvat enemmän illalla, kun on viileämpää ja vähemmän mäkärää.

Ennen pässien laitumelle laskua vedimme osaan kohtaa aitaa vielä neljännen langan melko alas. Ja itse asiassa ajattelimme, tai ainakin luulemme ajatelleemme, kuin pässi. Laitumelle näkyi metsän suuntaan aukon näköinen kohta. Kävimme pelkän langan lisäksi naulaamaasa sinne lankkua. Olemme houkutteleviin karkauskohtiin, joista itse pässeinä luikkisimme maittavimmille apajille, laittaneet myös sähkölanganpätkiä liehukkeiksi.

Eilen jouduimme houkuttelemaan pässit totutteluaitauksesta laitumelle. Ne ei meinanneet millään uskoa, että nyt siitä voi kulkea eikä säkäriä tule.

Pässit on ruvenneet nyt puskemaan toisiaan. Välillä ilmeisesti mittelevät, mutta välillä myös leikkivät ja ilmeisesti hierovat kutiavaa päätään. Meitä ei ainakaan vielä ole yritetty puskea, emmekä sitä salli tai lietso.

Usko-pässi tuli eilen laitumella ihan liki. Se jo ekana iltana lampolassa nuuhki mun naamaa eli "pussas". Ja nyt laitumella se kävi antaa mulle pusun. Villeä ne myös kovin seurailee laitumella.

Eivät myöskään häiriinny, kun puuhataan tallissa. Alkavat selkeästi tottua talon tavoille. Itsellä on silti vielä pienoinen epävarmuus takaraivossa, että noinkohan ne mahtavat olla karkaamatta.

Kiitos kaikista kommenteista! Niitä on mukava lukea. Osaan niistä jo hieman vastailin tekstissä, mutta Elinalle vielä terkkuja, että tuliko Jasminin kortti perille. Sillä meillä oli juurikin tarkoitus, että lapset saa nimetä pari pässiä. Vaikka aitä kurjempi ne on syksyllä teurastaa, mitä "inhimillisempiä" ne on. Ja mummulle terveisiä, että tosiaan pässit pitävät mielen ja jalat vilkkaina!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Olemme tehneet aitaa, aitaa ja hieman vielä aitaa


Lampaat tulivat sunnuntaina iltapäivästä Lepistön lammastilalta melkoisen seikkailun jälkeen, kun niitä ajelutettiin pakettiauton perässä metsäteitä ensin melko monta kilometriä harhaan ennen kuin löysivät perille. Pakettiauton takaosassa heinien seassa kökötti kuusi suloista pässipoikaa. Olivat paljon pienempiä kuin olin kuvitellut! Eikä mikään ihme sillä pässit ovat viime syksyisiä eli eivät ihan vuosikkaita.

Pidimme pässejä tallissa ensimmäisen yön. Olimme saaneet lammaspaimenelta vinkin pitää lampaat  2-3 päivää sisällä, vaikka mieli niitylle ne tekisikin päästää. Emme malttaneet aivan täysin ohjetta noudattaa, sillä jo seuraavana päivänä pienoisen aidan kohennuksen jälkeen päästimme pässit niitylle.

Tunnin verran meni hyvin. Sitten Rohmuksi nimeämämme ahne pässi sai aidasta tällin ja porukka juoksi pakokauhun omaisin elkein tallin taa. Olimme ensin tyytyväisiä, että tälli tuli ja kaikki hyvin.
Kohta meille kuitenkin valkeni, että mikään ei ole hyvin. Laidun oli tyhjä ja pässipojat tiessään!

Pässit oli painattaneet paniikissa lankojen läpi metsään, josta saatiinkin kuin saatiinkin ne houkuttelemalla takaisin aitaukseen. Aitauksessa ne painelivat suorinta päätä talliin nuolemaan kivennäistä. Pam, ovi kiinni ja pässit saivat lopun päivää olla kerppujen varassa tallissa!

Ensimmäisenä päivänä pässit olivat niin nälkäisiä, että niille kelpasi ihan kaikki maitohorsmasta lähtien. Pihlaja tuntui olevan maittavampaa kuin koivu. Seuraavana päivänä, kun pässit olivat päässeet tuoreen ruohon makuun, eivätkä olleet enää niin nälkäisiä, maitohorsmat eivät enää oikein kelvanneet.

Ei auttanut muu kuin taas rukata aitaa. Totesimme tehneemme aidan lähinnä kai hevosille... Laskimme alalangan maastonmuodoista riippuen 15-30 cm, keskilanka 50-60 cm ja ylälanka n. 80 cm. Se oli sellainen kolmen tunnin urakka.

Aikaa tässä aitahommassa turaantuu aivan älyttömästi. Sen saimme huomata tänään, kun päätimme tehdä pässipojille totutteluaitauksen tallin eteen. Klo 06 heräsimme kaatamaan aitatarvikkeita omasta metsästä ja klo 11.20 tarha oli mukamas lammaspitävä ja pässit pääsivät ulos. Klo 11.43 pässit olivat taas karanneet ja saatu kiinnikin!

Noita perhanan pässinpäitä ei tunnu pidättelevän mikään! Johan yksi niistä kekkasi aidassa sopivan kokosen rakosen ja karkasi kolmen sähkölangan ja kolmen lankkuaidan takaa! Ja neljä muuta terhakkaana perässä! Kaksi jäi loukkuun aitaukseen ja paniikissa juoksuvat talliin turvaan. Ville oli juuri hetkeä ennen karkaamista ehtinyt todeta heinää mutustavista lampaista lauta/sähköaitauksessaan, että ompa idyllisen näköistä... Kohta jo ärräpäät lentelivät.

Houkuttelemalla saatiin karkulaiset takaisin ja taas tallin ovi säppiin! Ei muuta kuin aitaa korjaamaan, operaatio 3.

Vedettiin lisää lankkuaitaa ja lisää sähkölankaa. Nyt totutteluaitauksessa alin sähkölanka on n. 5 - 10 cm korkeudella.

Klo 15.15 uusi yritys. Keräsimme kottikärryllisen heinää niityltä aitaukseen ja päästimme taas pässit ulos. Nyt ne ovat olleet totuttelutarhassa siitä lähtien. Käyvät pienen tuikin ulkona syömässä ja kipittävät takaisin talliin sääskiä pakoon. Olemme pitäneet huolen, että niillä riittää aitauksessa syötävää. Nyt hieman jännittää, kun täältä naapurista palailemme takaisin mökille, että onko operaatio 3:kin vesitetty...

Rohmun lisäksi olemme nimenneet kaksi muuta pässiä. Pässipojista löytyy Usko-Eevertti sekä Luttinen. Uskosta tuli Usko siksi, että se on kaikkein kesyin pässi ja uskalsi ensimmäisenä ottaa meihin kontaktia. Se myös ensimmäisenä avasi suunsa ja päästi jo ensimmäisenä iltana vienon "mään" sekä meille että lampaita katsomaan tulleelle Onni-kissallemme. Luttinen on suloinen pieni, vain 18,6 kg pässipoika. Tosin luulemme, että se on kaikkien karkailujen "aivot", joten ehkä pässi ei olekaan niin "luttinen" vaan itse Peeveli!

Niin, olemme myös punninneet osan pässeistä. Ne, jotka saimme kiinni ilman suurempaa paniikkia. Usko-Eevertti on toiseksi suurin pässi ja painaa 25 kg (Rohmu on isoin). Lisäksi punnitsimme kaksi pässiä, joilla ei nimiä toinen painoi 22,8 kg ja toinen 22 kg. Ja miten ne sitten punnittiin? Pässi Kirsin syliin ja henkilövaakaan Villen kirjatessa lukeman ylös!

Huomenna on operaatio aidan madaltaminen, again. Kuinkahan monta kilometriä olemme jo kävelleet aitaa kiertäessämme. Ja kuinkahan monta kilometriä vielä tulemme aitaa kiertäessämme kävelemään?

Kuvia en saa vieläkään lisättyä. Tähän yritin liittää pässipojista ryhmäpotretin, mutta 45 minuutin lataamisen jälkeen luovutin. Pässejä on kuitenkin kaksi valkoista, kaksi mustaa ja kaksi harmaankirjavaa, jotka jo selkeästi erottaa toisistaa sekä värityksiltään että tavoiltaan.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Hikinen urakka!

Huh, tiistaista eiliseen olemme painaneet vähintään täysiä työpäiviä aidan ja tallin parissa. Nyt aita on valmis ja talli tyhjennetty. Kaikki on valmiina lampaiden tulla!

Aidan pitävyys hieman huolettaa, sillä koirat hyppivät aidan läpi mennen tullen eikä sähkö ilmeisesti tuntunut niiden karvan läpi.

Meidän nuorempi koira, Hilda, seistä jökötti sähkölangassa hetken kiinni. Ajattelimme jo, että eikö sähköiskua vieläkään tule, mutta hetken perästä koira haukahti ja loikkasi kauemmas. Melko kauan aidassa pitää olla kiinni, jotta isku turkin läpi kulkeutuu. Nyt nuorempi koira kuitenkin tuntuu varovan lankoja, joten ilmeisesti se ainakin käsitti mistä nipistys johtui.

Pitää taluttaa pässit saamaan tälli aidasta, josko ne ymmärtäisivät sillä tavalla välttää lankoja ja pysyisivät niiden sisäpuolella.

Tämä bloggaus täältä "periferiasta" ei oikein ota onnistuakseen, ei tietokoneella eikä koulusta lainatulla Samsung Galaxyllä. Nyt olen naapurissa bloggaamassa omalla tietokoneella. Ainakin vielä yhteys näyttää hyvältä.

Kuvia olen kovasti ottanut työvaiheista ja yritän niitä saada ladattua näytille myöhemmin.

torstai 31. toukokuuta 2012

Sekalainen seurakunta


Niittytyöläisistä on sovittu, että ne kuljetetaan työmaalle sunnuntaina 10.6.2012! Kuusi pässiä tulevat noin kolmen kuukauden kesäpestiin 2 ha luonnonniitylle.

Olen pitopaikkatunnuksen hakemisen lisäksi rekisteröitynyt myös lammaspitäjäksi, koska ostamme pässit omaksi. Jos olisimme palauttaneet kesän päätteeksi pässit takaisin maatilalle olisi pelkkä pitopaikkatunnus riittänyt.

Olin mielessäni kuvitellut, että työläiset kasvaisivat luonnonlaitumella noin teurasikäsisiksi, mutta ne ovatkin vuosikkaita pässejä. Toisaalta hyvä, sillä kuulemani mukaan ne ovat rauhallisia eivätkä karkaile, jos ruokaa riittää. Ja kuulemma jos karkaavatkin, niin eivät laiskuttaan kovin kauas. Nähtäväksi jää kuinka hanakoita niittytyöläiset ovat karkaamaan omalle vapaalle.

Meille saapuvat niittytyöläiset ovat kuulemma "pakon sanelemina" laiduntaneet jo vapusta asti, joten laitumelle totuttamisesta ei tarvitse huolehtia. Ne ovat kuitenkin laiduntaneet verkkoaitauksessa, joten sähkölankoihin totuttaminen lienee paikallaan. Kuulin myös lammaspaimenelta, että työläiset olisi hyvä malttaa pitää sisällä tallissa pari päivää ensi alkuun, jotta oppivat pitämään tallia turvallisena paikkana.

En osaa kuvitella kuinka aikuiselta pässiltä vuosikkaat jo näyttävät. Tuskin niillä sentään yhtä komeat sarvet on kun kuvassa komeilevalla Lopen Pappilanpuiston pässillä. Minulta kysyttiin onko pässien värillä väliä. Pyysin sellaista mukavan sekalaista seurakuntaa. Nyt jännittää minkälainen työporukka sieltä on tulossa!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Tutkittu juomavesi


Vanha ja ränsistynyt kaivo syksyllä 2009.

Pääsiäislomalla tutkitutimme kaivoveden, jota emme ole käyttäneet kun eläinten juomavetenä sekä lisäksi pesu- ja perunankeitinvetenä. 

Suomussalmen terveysviranomaiselta haimme steriilejä vesinäytepulloja. Vesinäyte tuli toimittaa Kajaaniin ympäristölaboratorioon muistaakseni viimeistään vuorokauden kuluessa näytteen otosta.

Laaja talousvesitutkimus maksoi 125 € ja tulokset tulivat viikossa. Tuloksissa lukee, että näytepulloissa oli ollut sinistä tekstiilikuitua. Meidän nostoämpärin köysi on sininen!

Sinisen tekstiilikuidun lisäksi kaivovedestä oli löytynyt muutakin silmin havaitsematonta. Vesi ei vaikuta mitenkään samealta, mutta sen sameusarvo ylittää kuitenkin suositusarvon. Sameus voi johtua savesta, raudasta tai muista hiukkasista. Sameudella sinänsä ei kuitenkaan ole terveydellisiä haittavaikutuksia, joten vesi täyttää hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset.

Nyt vettä (ja sinisiä tekstiilikuituja) voi huoletta koirien ja kissan lisäksi juoda myös lampaat ja ihmiset!


Vanha kaivon kansi nurin ja uusi rakennettu päälle syksyllä 2009. Samalla ympäriltä kaadettiin isoja raitoja ja pusikkoa.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Seipäästä asiaa


Heinäseipäiden käyttö yleistyi Suomen maataloudessa 1900-luvulla ja päättyi 1980-luvulla puimurien ja paalauksen yleistyttyä.

Edellisessä postauksessa kirjoittelin, ettemme päässeet tekemään aitatolppia pääsiäislomalla, koska lumimäärä esti työn. Koemielessä teimme kuitenkin peräti kolme tolppaa "pihamännyistä" mikä tarkoittaa sitä, että n. 197 tolppaa on vielä tekemättä, jos meinaamme koko 2 ha alueen kesän aikana rajata.

Ystävällinen naapuri muisteli, että heillä saattaisi jossain nurkassa lojua toimettomia heinäseipäitä. Häneltä tulikin ilouutinen, että heinäseipäitä oli löytynyt satakunta, joten aitatolpan tekoprojekti kuluttanee onneksi hieman vähemmän hartiavoimia kun olin pelännyt.

Olemme vetämässä alueelle "perinteistä" kolminkertaista sähkölanka-aitaa, koska saan siskoltani käyttämättömäksi jääneen aurinkokennopaimenen lainaan. Varastosta löytyi myös jonkun verran sähkölankaa sekä liittimiä, joten tällä hetkellä näyttää siltä, että aitatarvikekustannukset jäävät verrattain pieniksi.

Opinnäytetyön osalta projekti nytkähti tänään sen verran eteenpäin, että ensimmäinen seminaari on pidetty. Esittelin opiskeluryhmälle sekä ohjaaville opettajille tänään opinnäytetyösuunnitelman. Keskustelua herätti aiheen laajuus ja rajaus. Myös alueen petovaara herätti keskustelua.

Petovahingon ennaltaehkäisevänä toimena olemme ajatelleet ottavamme niittytyöläiset Pohjoisen yöttömiksi öiksi talliin, sillä yleisimmin petovahinko käsittääkseni tapahtuu illalla, yöllä tai aamuvarhain.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Luminiitty

Terveisiä parin viikon talvilomalta mökiltämme. Tarkoitus oli loman aikana tehdä aitatolppia, mutta Kainuun lumimäärä yllätti etelän ihmiset.

Ilman suksia metrisellä hangella ei voinut kulkea, koska hankeen upposi haarojaan myöden. Sukset ja moottorisaha ei kuulostanut kovin turvalliselta yhdistelmältä, joten jätimme tolppien teon suosiolla kesän alkuun.


Niityllä ei kylläkään edes näyttänyt siltä, että siellä hetkeen voisi lampaat laiduntaa. Mutta nopeasti se lumi sulaa. Ensimmäisellä lomaviikolla ennen pääsiäistä oli vielä - 20 asteen yöpakkasia. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla yöpakkaset menivät pyllylleen ja päivälampötilakin oli reippaasti plussan puolella. Muutamassa päivässä hanki painui puoli metriä ja hiekkatiet sulivat näkyviin.

Noin seitsemän viikkoa niin niittyprojekti käynnistyy!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Mikä kasvi?


Olen kuvannut kyseisen kasvin niityllä kesäkuun lopulla 2010. Väitän, että kyseessä on jokin maitikka.

En kyllä pysty sanomaan onko kyseessä esim. kangas- tai metsämaitikka. Kasvin lehtien perusteella melkein kääntyisin metsämaitikan puoleen, sillä kangasmaitikalla ylemmät lehdet lukemani mukaan ovat tavallisesti tyviosastaan hampaisia, mutta voivat olla myös kapea- ja pitkäliuskaisia, joten se siitä tunnistusavusta.

Kasvupaikkaominaisuudetkaan eivät auta lajitunnistuksessa, sillä kangas- ja metsämaitikka eivät eroa kasvupaikoiltaankaan suuresti. Metsämaitikka on hieman paremman maan kasvi kuin Kangasmaitikka, mutta ne voivat kasvaa yhdessäkin.

Käytännössä kasvit pystyy erottamaan toisistaan kukinnosta. Metsämaitikan kukat ovat tumman voinkeltaiset ja pienemmät. Kukan alahuuli osoittaa alaspäin. Kangasmaitikan kukat taas ovat isompia ja väriltään vaaleahkonkeltaisia. Tosin kukat voivat olla myös tummankeltaisia tai jopa punertavia. Kukan alahuuli on suora.

Maitikka osottautui mielenkiintoiseksi kasviksi. Monimuotoisuutensa ja kausimuuntelunsa lisäksi ne ovat muiden kasvien puoliloisia. Maitikka rosvoaa imujuurillaan isännältään ravintoa yhteyttääkseen, kukkiakseen sekä lisääntyäkseen. Isäntäkasvina toimii yleensä mustikka, puolukka, kuusi tai mänty.

Kangas- ja metsämaitikka kuuluvat näivekasveihin (ennen naamakukkaisiin), ovat yksivuotisia ja n. 10 - 40 cm pituisia.

Ennen vanhaan maitikka tunnettiin myös nimellä voiheinä. Nimi saattanee juontaa kukkien voinkeltaisesta väristä sekä siitä, että karja syö maitikoita mielellään. Liekö voiheinä on kesälampaiden herkkua niityllämme ensi kesänä?

Lähteet:
Fletcher Neil - Kukat tutuiksi

torstai 2. helmikuuta 2012

Lantto

Tämän blogin luonnonniitty sijaitsee "kylässä" nimeltä Lantto. Paikan nimi periaatteessa viittaa mökkimme vieressä sijaitsevaan vanhaan hirsitaloon, mutta silti se mainitaan erikseen oikein Suomen maantiekartassa. Aikoinaan Lantto olikin vilkas paikka, kun pelkästään yhden talon pihapiirissä telmusi kolmekymmenpäinen lapsikatras!

Eilen kasvitietoutta selatessani silmiini osui sana lanttopäinen. Sanaa käytettiin kuvaamaan kasvin kukinnon lanttopäisyyttä. Tätähän täytyi googlettaa lisää. Löysin selityksen, jossa kasvi tai eläin on päästään hieman kovera eli lanttopäinen, esimerkkinä mainittiin lohen lanttopäinen pyrstö.

Löytyipä googlettamalla vastine lantto -sanallekin. Suomisanakirja.fi ilmoittaa, että lantto on loivasti painunut tai hieman sisäänpäin kaartuva.

Itse asiassa sana kuvaa hyvin Lanttoa paikannimenä, sillä paikka on hieman notkelmassa laskien lammelle päin eli sanan mukaisesti siis lantto. Paikannimen merkitys saa lisävahvistusta viereisestä Kukkula -nimisestä tilasta, joka sijaitsee, missäpä muuallakaan, kuin mäen laella.

tiistai 31. tammikuuta 2012

Suomenlampaita laiduntamaan

Soitin eilen summanmutikassa suomenlammaskasvattajalle, joka asuu noin tunnin ajomatkan päässä mökiltämme. Puhelinkeskustelun tuloksena suomenlampaita on nyt alustavasti tilattu niitylle töihin! Olen kuulemma ihailtavan aikaisin asiani kanssa liikkeellä. ;)

Tarkemmat yksityiskohdat mm. laiduntavien yksilöiden määrästä sovimme tilan kanssa lähempänä. Laidunpaine huomioiden sopiva määrä voisi olla muutama uuhi karitsoineen. Kuljetus laitumelle onnistuu kotitilan kautta.

Vaihtoehtona on ottaa lampaita joko niin, että ne palautuvat laidunnuksen päätteeksi kotitilalle tai meidän pataan. Patavaihtoehtokin houkuttelee, mutta voi sitä kyynelten määrää...

Seuraavana asialistalla on pitopaikkatunnuksen hakeminen kunnan maatalousviranomaiselta.

Rappioromantiikkaa tallin nurkalta kesämuistoista 2010