Hevonhierakka (Rumex longifolius) kuuluu tatar-kasveihin, viihtyy typpipitoisilla kasvupaikoilla ja hyötyy eläinten laidunnuksesta. Karjan ravinnoksi hevonhierakka ei kelpaa ja se saa yleensä rauhassa jäädä jatkamaan sukuaan kilpailijoiden hävittyä parempiin suihin.
Hevonhierakan lehdissä on runsaasti karoteenia ja C-vitamiinia. Lehdet sisältävät myös jonkin verran oksaalihappoa, joten nuoria hierakan lehtiä voi lisätä pieniä määriä tuoreeltaan salaatteihin. Runsaammin lehtiä voi käyttää keitettynä pinaatin tapaan. Hierakoiden kypsät siemenet soveltuvat jauhettuina puuroihin ja leivontaan.
Hierakoiden juuret sisältävät parkkihappoa eivätkä sovellu pahanmakuisuutensa vuoksi syötäväksi. Juuria on käytetty lähinnä rohdoksi lisäämään sapeneritystä, parantamaan ruokahalua, supistamaan limakalvoja ja helpottamaan ummetusta.
Hierakan käyttöön rohtona sisältyy varoitus, sillä liian suuret rohtoannokset voivat aiheuttaa pahoinvointia, kouristuksia ja iho-oireita. Lehtien liiallinen pureskeleminen voi aiheuttaa ientulehduksen.
