keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Aamu- ja iltalaitumella
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
Lanttoniityn juhannus
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Lentävä lammas!
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Niityn hoitopäiväkirja
Rakas hoitopäiväkirja,
Olen Villen kanssa parina päivänä väkertänyt lampaille laidunta. Homma alkoi aitalinjan suunnittelulla. Sen jälkeen vuorossa oli suunnitellun aitalinjan alasniitto uudenkarhealla trimmerillä. Tämän jälkeen minä kankesin maahan reiän ja Ville iski reikään seivästä. Työtä hieman hidastutti se, että jouduimme samalla tekemään osan aitatolpista. Sillä välin, kun Ville katkoi niityn laitamilta kuusen ja männynrankoja tolpiksi, minä ruuvasin eristimiä jo paikalleen iskettyihin tolppiin.
Kun kaikki tolpat oli paikallaan ja eristimet ruuvattu alkoi kolminkertaisen aitalangan veto. Voit varmaan kuvitella, että niityllä on kävelty edes sun takas ja rinkiä. Ei varmaan viisi kilometriä riitä. Tuli käveltyä aivan turhiakin metrejä, kun olin levittänyt jo kiinnitettyä aitalankaa parisataa metriä valmiiksi eteenpäin ja katsonut, että kierrän puut oikealta puolelta. Olin kiertänyt kaikki muut puut oikealta puolelta, paitsi sen ekan! Ehdotin Villelle, että iso petäjä laitetaan nurin. Ehdotukseni ei saanut yhtään Jaa -ääntä. Ei auttanut, kun kiskoa aitalanka takaisin ja lähteä uudestaan jatkamaan langan kiinnitystä eristimiin. Seuraavaksi olin hieman tarkempi, että myös se ensimmäinen puu tulee kierrettyä oikein!
Aitaus on loppusilausta vaille valmis. Kädet on kankeamisesta rakoilla ja sormet eristimien väännöstä hellänä. Ville ei halua kuulemma vähään aikaan nähdä vesuria. Aikaa meillä meni kahteenpekkaan noin 8,5 tuntia.
Lampaat todennäköisesti pääsevät laitumelle huomenna iltapäivästä tai sunnuntaina. Nyt ne on päässeet eilisestä alkaen totuttelutarhaan. Hetikohta yksi uuhista sai säkärin, eikä tyttöjä hetkeen tarhassa näkynyt!
tiistai 9. kesäkuuta 2015
Maalaiselämää
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Kauniit ja rohkeat
Ei tarvitse telkkaria, kun kesäkanat tarjoilevat parasta viihdettä. Meillä on nyt kaksi reilun vuoden ikäistä kanaa ja kaksi nuorikkoa, jotka on syntyneet helmikuussa. Kanojen lisäksi on kaksi nuorta kukkopoikaa, jotka kuitenkin jo kiekuu ja polkee.
Toinen nuorikoista on koko musta. Auringossa sen sulat hohtavat sinimustana. Kana on myös melko ilkeä. Muuten kanat tulevat juttuun, mutta tämän mustan täytyy hämmentää. Kanat on periaatteessa kahta eri parvea. Vanhemmat vaaleat rouvat ovat toisesta parvesta ja nuorikot kukkoineen toisesta. Vielä eron huomaa, mutta toivottavasti sulautuvat yhdeksi toimeentulevaksi parveksi.
Kanat tuntuvat hyvin ihmisiin tottuneilta. Kukotkaan ei hermostuneet meistä ollenkaan. Kiekuivatkin jo heti komeasti!
Kanoilla oli melkoinen touhu orrelle menossa illalla, kun pitkän pahvilaatikkomatkan jälkeen oli syöty ja juotu hyvin. Toinen vaaleista rouvista pyöräytti munankin lattialle ennen orrelle vetäytymistä.
Ensin näytti siltä, ettei kanat pääse orrelle. Höpötin jo tikkaiden tekemisestä, kunnes kanat lensivät suoraan ylimmälle orrelle. Orsi ei ollut tarpeeksi ylhäällä ilmeisesti. Kanoilla olisi ollut kova hinku vielä ylemmäs. Kuikuilivat kattohirsiä siihen malliin ja lennähtipä yksi kattoon asti yrittäessään tuloksetta umpihirren päälle.
Orrelle lennähdettiin hetkeksi kyyhöttämään ja taas pois. Tätä edestakas lennähtelyä kesti tovin, kunnes orsijärjestys oli selvä. Onhan se tarkkaa, kuka kenenkin vieressä nukkuu.