keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Aamu- ja iltalaitumella

Kanat laskeutuvat ulkoilemaan. 

Tuhkimo ja Kultakutri. 
Nuorikoilla alkaa jo heltta hieman erottua.

Harmaa kukko, jonka nimi voisi olla Gandalf the Grey, juoksee rimppakintuillaan kuin päätön kana. 
Olisi ilmeisesti halunnut uuhien matkaan niitylle.

Kanat ulkoilee ja lampaat laiduntaa.

"Porostiina" ja pari muuta.

Nam, omenaa!

Aamukasteinen niitty klo 5.30.
 Niitty on niin märkä, etten muista sen olleen noin lätäköitynyt edes ikävänä sadekesänä v. 2012. 

Tytöt on laajentaneet ahkerasti laidunnustaan muodostuneesta polusta päätellen. 

Iltalaitumella klo 21.30.

Kohta laiduntavia lampaita näkee saunan kuistilta. 
Se on ihan parasta.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Lanttoniityn juhannus

Lampaat ja kanat kiittävät juhannusaaton lapsivieraita.

Uuhet on nyt viikon verran laiduntaneet vain ja ainoastaan lampolan mitan. Niitty alkaa melko tarkkaan olla siltä osin syöty. Saniaispuskaa on jäljellä, mutta sitäkin on maisteltu, kuten kuvassa näkyy. 

Näin komeat syömisapajat aukeaisivat, kunhan vain rohkeus riittäisi. Olemme olleet jo hieman epätoivoisia tyttöjen laidunnuksen laajentumattomuudesta, mutta tänään saimme ne seurailemaan meitä n. + 20 metriä lampolan mitan yli. Ehkä se tästä.

Meidän nuorempi koira ei ole eläessään nähnyt lampaita. Kiinnostus toisia kohtaan on ollut molemminpuoleinen. Tässä ensi kohtaaminen. Uuhet tulivat uteliaina nuuhkimaan koiraa. Tömistipä tämä rohkein uuhi myös hieman jalkaa koiralle.

Polku lampolaan on erittäin sateisten kelien vuoksi liettynyt aivan kamalaksi.

Maatiaispusu laitumella.

Piti niityn raivausjätteitä polttaa ikäänkuin juhannuskokkona...

... on kuitenkin niin märkää, ettei edes risut palaneet. 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Lentävä lammas!

Lampaat pääsivät tänään vihdoin ja viimein laitumelle. Ne uskaltautuivat niin vaisusti totuttelutarhaan, ettemme ole pitäneet kiirettä laitumelle laskussa. Tähän mennessä ne on vain meitä seurailleet laitumelle. Emme ole nähneet niiden siellä yksin käyvän. Laitumella ei ole kovin pitkälle edetty. Juuri ja juuri tallin toisen pään ohi.

Olemme saaneet kyllä mahtavat naurut, kun tytöt kirmaa tasajalkaa pomppien niitylle ja taas lampolaan. En ole ennen noin vauhdikkaita lampaita tavannutkaan! Kyllä pässitkin kovaa hölkkäsivät, mutta uuhet suorastaan liitää! 

Kivasti uuhet on meihin kesyyntyneet. Kaikkia saa jo hieman silitellä ja ne uskaltautuvat jo maate, vaikka olemme lampolassa.

Myös kanat on ruvenneet ulkoilemaan. Ja vanhat rouvat työntävät tasaiseen tahtiin munia.

Tänään on luonnonkukkien päivä. Vuoden teemakukka on tupasvilla.

Niityllä puna-ailakki vasta aloittelee kukintaa.

Mesimarja kukkii paikoin runsaana.

Voikukkaa näkyy muutama siellä, toinen täällä.

Kanat nauttimassa ihanan lämpimästä ja tuulettomasta kesäpäivästä.

Lampaat on uskaltautuneet laitumelle.

Tänään kuulimme ensimmäistä kertaa myös vaimean "mään".

"Porostiina"

Uuhet otti belfien.

Kukko otti selfien.

Kultakutri kikkailee ulkotarhaan johtavan luukun päällä. Parvesta taitaa löytyä myös Lumikki ja Tuhkimo.

Vauhtilampaat tulee!

Vauhtilampaat menee!


perjantai 12. kesäkuuta 2015

Niityn hoitopäiväkirja

Rakas hoitopäiväkirja,

Olen Villen kanssa parina päivänä väkertänyt lampaille laidunta. Homma alkoi aitalinjan suunnittelulla. Sen jälkeen vuorossa oli suunnitellun aitalinjan alasniitto uudenkarhealla trimmerillä. Tämän jälkeen minä kankesin maahan reiän ja Ville iski reikään seivästä. Työtä hieman hidastutti se, että jouduimme samalla tekemään osan aitatolpista. Sillä välin, kun Ville katkoi niityn laitamilta kuusen ja männynrankoja tolpiksi, minä ruuvasin eristimiä jo paikalleen iskettyihin tolppiin. 

Kun kaikki tolpat oli paikallaan ja eristimet ruuvattu alkoi kolminkertaisen aitalangan veto. Voit varmaan kuvitella, että niityllä on kävelty edes sun takas ja rinkiä. Ei varmaan viisi kilometriä riitä. Tuli käveltyä aivan turhiakin metrejä, kun olin levittänyt jo kiinnitettyä aitalankaa parisataa metriä valmiiksi eteenpäin ja katsonut, että kierrän puut oikealta puolelta. Olin kiertänyt kaikki muut puut oikealta puolelta, paitsi sen ekan! Ehdotin Villelle, että iso petäjä laitetaan nurin. Ehdotukseni ei saanut yhtään Jaa -ääntä. Ei auttanut, kun kiskoa aitalanka takaisin ja lähteä uudestaan jatkamaan langan kiinnitystä eristimiin. Seuraavaksi olin hieman tarkempi, että myös se ensimmäinen puu tulee kierrettyä oikein! 

Aitaus on loppusilausta vaille valmis. Kädet on kankeamisesta rakoilla ja sormet eristimien väännöstä hellänä. Ville ei halua kuulemma vähään aikaan nähdä vesuria. Aikaa meillä meni kahteenpekkaan noin 8,5 tuntia.

Lampaat todennäköisesti pääsevät laitumelle huomenna iltapäivästä tai sunnuntaina. Nyt ne on päässeet eilisestä alkaen totuttelutarhaan. Hetikohta yksi uuhista sai säkärin, eikä tyttöjä hetkeen tarhassa näkynyt!

Vehreä niitty odottelee laiduntajiaan.

Ville "raivoaa", kuten siskon lapset viime kesänä väänsivät.

Niitty on jaettu keskeltä poikki. Alaniitty on niin märkä, ettei sinne ole uuhilla hetkeen asiaa. 

Niittyä tieltä päin kuvattuna. Eristinlaatikossa nippelit odottavat ruuvaajaa.

Metsätähti.

Suo-orvokki kukkii todella runsaana.

Mänty kukkii.

Kuka tietää mitä nämä on? Naapuri sanoo näitä niskantaittajiksi. Jossain vaiheessa kesää, varsinkin iltanuotiolla istuessa näitä napsahtelee nuotioon ja ihmisten päälle. Etelässä en ole näihin törmännyt. Tai nämä minuun.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Maalaiselämää

Päivä käynnistyi eilen kanalan ulkotarhan kunnostuksella. Talven valtaisa lumimäärä oli hieman haperruttanut rakenteita ja irrotellut verkkoja. Vajaan tunnin nakuttelun jälkeen avasimme kanalasta luukun tarhaan. Tähän mennessä näyttää siltä, että ihan turhaan. Vain yksi kana, toinen vaaleista rouvista, on uskaltautunut pihalle. Muu porukka kuikuilee luukusta ulos uteliaana ja lennähtävät luukun oven päälle istumaan, mutta rohkeus ei riitä ulkoiluun. Aikamoista rohkeutta ulkoilu itseltäkin vaatii, sillä ilma on kolea ja edelleen tuuli tuivertaa. 

Kanatarhan naputtelun jälkeen alkoi lampaiden totuttelutarhan pienehkö kunnostaminen/vahvistaminen ja eristimien ruuvaus sekä sähkölankojen vetäminen. Totuttelutarha oli kunnossa ja lampola siivottu alkuiltapäivästä. Lampaat saapuivat noin klo 16.

Meille tulikin nyt kolme kainuun harmas uuhta ilman karitsoja. Karitsat olisivat olleet vielä niin pieniä siirtää ja lisäksi niiden pässi-isä oli texell. Me kun haluamme noita harmaita. Olisihan ne karitsat voinut syödä syksyllä, mutta jos joukossa olisikin ollut joku superihana, jonka kuitenkin olisi halunnut säästää. Parempi näin. Ja nyt todennäköisesti säästymme kokonaan "tappajaisilta" tällä kertaa laidunkauden päätyttyä.

Meille saapuneet tytöt on osa isompaa tuotantolaumaa, joita on ruokittu koneellisesti. Huomaa, etteivät ne ole tottuneet ihmiseen. Pelkäsivät meitä ensimmäisenä iltana kovasti. Kävi jo mielessä, että näinköhän ollenkaan voitamme niiden luottamusta. Yllättävän äkkiä ne kuitenkin tottuivat, että mekaaninen, metelöivä nelipyöräinen ruokintavaunu on vaihtunut lempeästi höpöttäviin manuaalisiin kaksijalkaisiin.

Ensimmäisen illan riemuvoitto. Lampaat uskalsivat liikkua nurkasta, kun olimme paikalla. Ja hetken päästä jopa syödä kiposta meidän nähden.

Kanoista lampaat ei olleet millänsäkään. Istuimme välillä seuraillen kanojen touhuja ja sitten käännyimme toisinpäin katselemaan lampaiden touhuja. Vaihdoimme ns. kanavaa. Kanoilla oli sama iltashow yöpuulle vetäytymisestä. Hetken kaikki olivat orrella ja kohta taas jokaikinen lattialla. Melkoisen hyppelyn ja lennähtelyn jälkeen mieluisa vieruskaveri oli taas löytynyt ja kanat kukkoineen ummistivat silmänsä.

Erittäin säikystä alusta huolimatta lampaat uskalsivat kuitenkin myöhemmin illalla syömään meidän kädestä ja haistelemaan meitä. Tänään lampaat on tulleet jo nuuhkimaan meidän naamoja! On se harmillista miten koneelliseksi eläintenpito on muuttunut, kun nykyjärjestelmä pakottaa tuotantotilat niin isoiksi, että eläimelle jää ainoaksi arvoksi maksimaalinen rahallinen tuotto.

Itsellä on tarkoitus pitää katras niin pienenä, että lampaiden omat luonteenpiirteet ehtii erottamaan ja että ne luottavat hoitajaansa niin, että niiden käsittely on helppoa. Tarkoitus on myös tunnistaa kaikki nimeltä. Tärkeää on myös, että eläin pystyy käyttäytymään lajilleen tyypillisesti oli se sitten lemmikki- tai tuotantoeläin. Kehotan marketin tarjouslihaa seuraavan kerran ostaessa suomaan pienen ajatuksen sille millainen elämä eläimellä on mahtanut olla ennen vakuumiin päätymistään. Mitäpä jos söisit lihaa ehkäpä hieman harvemmin, mutta panostaisit sen laatuun ja alkuperään. Tai entäpä kun ostat munia, niin oletko ajatellut, että tehotuotannossa kanat pistetään "pois" 12 - 14 kuukauden jälkeen, koska nuori kana munii parhaiten eikä sulkasatoinen kana muni. Kana voisi elää jopa 15 vuotiaaksi. Ostaisitko kenties seuraavan kerran kotitarvekanalasta tai vähintään sitä luomumunaa, joka periaatteessa varmistaa, että kanoilla on ollut mahdollisuus elää kutakuinkin kuten kanan kuuluu.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kauniit ja rohkeat

Ei tarvitse telkkaria, kun kesäkanat tarjoilevat parasta viihdettä. Meillä on nyt kaksi reilun vuoden ikäistä kanaa ja kaksi nuorikkoa, jotka on syntyneet helmikuussa. Kanojen lisäksi on kaksi nuorta kukkopoikaa, jotka kuitenkin jo kiekuu ja polkee.

Toinen nuorikoista on koko musta. Auringossa sen sulat hohtavat sinimustana. Kana on myös melko ilkeä. Muuten kanat tulevat juttuun, mutta tämän mustan täytyy hämmentää. Kanat on periaatteessa kahta eri parvea. Vanhemmat vaaleat rouvat ovat toisesta parvesta ja nuorikot kukkoineen toisesta. Vielä eron huomaa, mutta toivottavasti sulautuvat yhdeksi toimeentulevaksi parveksi.

Kanat tuntuvat hyvin ihmisiin tottuneilta. Kukotkaan ei hermostuneet meistä ollenkaan. Kiekuivatkin jo heti komeasti!

Kanoilla oli melkoinen touhu orrelle menossa illalla, kun pitkän pahvilaatikkomatkan jälkeen oli syöty ja juotu hyvin. Toinen vaaleista rouvista pyöräytti munankin lattialle ennen orrelle vetäytymistä.

Ensin näytti siltä, ettei kanat pääse orrelle. Höpötin jo tikkaiden tekemisestä, kunnes kanat lensivät suoraan ylimmälle orrelle. Orsi ei ollut tarpeeksi ylhäällä ilmeisesti. Kanoilla olisi ollut kova hinku vielä ylemmäs. Kuikuilivat kattohirsiä siihen malliin ja lennähtipä yksi kattoon asti yrittäessään tuloksetta umpihirren päälle.

Orrelle lennähdettiin hetkeksi kyyhöttämään ja taas pois. Tätä edestakas lennähtelyä kesti tovin, kunnes orsijärjestys oli selvä. Onhan se tarkkaa, kuka kenenkin vieressä nukkuu.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Niitylle tulossa lampaita - ihan kohta!

Kuva kesältä 2013

Kuluneella viikolla löimme vihdoin lammashommat lukkoon. Niitylle oli tulossa ensin neljä pässipoikaa hommiin, mutta nyt onkin sovittu, että niitylle tulee uuhia! Kolme uuhta, joista yhdellä - kahdella on karitsat matkassa!

Uuhet tuodaan laitumelle ensi viikon tiistaina. Me lammaspaimenet olemme jo ihan täpinöissämme tulevasta erilaisesta ja täysin meille taas uudenlaisesta lammaskesästä. Kolme yötä enää! Olo on kuin lapsena joulua ootellessa.