Uuhet rupesivat jo rohkean päättäväisesti laajentamaan laidunnustaan. Niitä tavattiin omatoimisesti saunan edustalta. Pieni matka vain enää varsinaiselle työmaalle pajukkoon. Eilen aamulla homma siis näytti vihdoin alkavan sujua, mutta iltapäivällä kun tulimme kotiin asiat olivat mutkistuneet. Porostiina ontui etujalkaansa.
Porostiina yritti hetken könkkäillä muiden mukana laitumella, mutta lähti sitten määkien lampolaan houkutellen muut mukaansa. Nilkutus näytti todella ikävältä, mutta poikki jalka tuskin oli. Olikohan joku säikytellyt lampaita ja Porostiina kiihdyttäessään nollasta sataan kahdessa sekunnissa loukannut jalkansa vai mikä sitä vaivasi? Uuhet on kyllä kovia juoksemaan niin paljon kuin hennoilla säärillään vain pääsevät, että ihme on, ettei kukaan vielä ole jalkaansa telonutkaan.
Lueskelin netistä, että märässä laiduntaminen voi aiheuttaa myös sorkkatulehduksen. Keräsimme uuhille yöksi pajukerpun Porostiinan mahdollisia kipuja helpottamaan.
Aamulla aukasimme lampaille toisen kulun laitumelle. Entinen kulkuaukko on niin liettynyt, että hyvinkin voisi sorkkatulehdus tulla.
Pahoin liettynyt kulkuaukko on tukittu.
Lampaat ihmettelevät, että eikö täältä enää pääse laitumelle.
Uusi, mukava kulkuaukko löytynyt.
Liekö pajukerppu, kuiva kulkureitti ja päiväsajan lepäily auttaneet, mutta Porostiina ei tänään iltapäivällä enää ontunut!
Iltasella ennen lampolan oven sulkemista saimme lampaat houkuteltua ylälaitumelle pajujen kimppuun. Taas sujuu, hetken aikaa! Eilen oli melko huonot fiilikset Porostiinan jalan ja lähes jatkuvan sateen vuoksi. Täällä on tehty susihavaintokin noin kilometri meidän mökiltä. Eilen fiilis oli tyyliä, että jos suu- ja sorkkatauti ei lampaita vie niin susi nyt ainakin...
