Maalaiselämää

Päivä käynnistyi eilen kanalan ulkotarhan kunnostuksella. Talven valtaisa lumimäärä oli hieman haperruttanut rakenteita ja irrotellut verkkoja. Vajaan tunnin nakuttelun jälkeen avasimme kanalasta luukun tarhaan. Tähän mennessä näyttää siltä, että ihan turhaan. Vain yksi kana, toinen vaaleista rouvista, on uskaltautunut pihalle. Muu porukka kuikuilee luukusta ulos uteliaana ja lennähtävät luukun oven päälle istumaan, mutta rohkeus ei riitä ulkoiluun. Aikamoista rohkeutta ulkoilu itseltäkin vaatii, sillä ilma on kolea ja edelleen tuuli tuivertaa. 

Kanatarhan naputtelun jälkeen alkoi lampaiden totuttelutarhan pienehkö kunnostaminen/vahvistaminen ja eristimien ruuvaus sekä sähkölankojen vetäminen. Totuttelutarha oli kunnossa ja lampola siivottu alkuiltapäivästä. Lampaat saapuivat noin klo 16.

Meille tulikin nyt kolme kainuun harmas uuhta ilman karitsoja. Karitsat olisivat olleet vielä niin pieniä siirtää ja lisäksi niiden pässi-isä oli texell. Me kun haluamme noita harmaita. Olisihan ne karitsat voinut syödä syksyllä, mutta jos joukossa olisikin ollut joku superihana, jonka kuitenkin olisi halunnut säästää. Parempi näin. Ja nyt todennäköisesti säästymme kokonaan "tappajaisilta" tällä kertaa laidunkauden päätyttyä.

Meille saapuneet tytöt on osa isompaa tuotantolaumaa, joita on ruokittu koneellisesti. Huomaa, etteivät ne ole tottuneet ihmiseen. Pelkäsivät meitä ensimmäisenä iltana kovasti. Kävi jo mielessä, että näinköhän ollenkaan voitamme niiden luottamusta. Yllättävän äkkiä ne kuitenkin tottuivat, että mekaaninen, metelöivä nelipyöräinen ruokintavaunu on vaihtunut lempeästi höpöttäviin manuaalisiin kaksijalkaisiin.

Ensimmäisen illan riemuvoitto. Lampaat uskalsivat liikkua nurkasta, kun olimme paikalla. Ja hetken päästä jopa syödä kiposta meidän nähden.

Kanoista lampaat ei olleet millänsäkään. Istuimme välillä seuraillen kanojen touhuja ja sitten käännyimme toisinpäin katselemaan lampaiden touhuja. Vaihdoimme ns. kanavaa. Kanoilla oli sama iltashow yöpuulle vetäytymisestä. Hetken kaikki olivat orrella ja kohta taas jokaikinen lattialla. Melkoisen hyppelyn ja lennähtelyn jälkeen mieluisa vieruskaveri oli taas löytynyt ja kanat kukkoineen ummistivat silmänsä.

Erittäin säikystä alusta huolimatta lampaat uskalsivat kuitenkin myöhemmin illalla syömään meidän kädestä ja haistelemaan meitä. Tänään lampaat on tulleet jo nuuhkimaan meidän naamoja! On se harmillista miten koneelliseksi eläintenpito on muuttunut, kun nykyjärjestelmä pakottaa tuotantotilat niin isoiksi, että eläimelle jää ainoaksi arvoksi maksimaalinen rahallinen tuotto.

Itsellä on tarkoitus pitää katras niin pienenä, että lampaiden omat luonteenpiirteet ehtii erottamaan ja että ne luottavat hoitajaansa niin, että niiden käsittely on helppoa. Tarkoitus on myös tunnistaa kaikki nimeltä. Tärkeää on myös, että eläin pystyy käyttäytymään lajilleen tyypillisesti oli se sitten lemmikki- tai tuotantoeläin. Kehotan marketin tarjouslihaa seuraavan kerran ostaessa suomaan pienen ajatuksen sille millainen elämä eläimellä on mahtanut olla ennen vakuumiin päätymistään. Mitäpä jos söisit lihaa ehkäpä hieman harvemmin, mutta panostaisit sen laatuun ja alkuperään. Tai entäpä kun ostat munia, niin oletko ajatellut, että tehotuotannossa kanat pistetään "pois" 12 - 14 kuukauden jälkeen, koska nuori kana munii parhaiten eikä sulkasatoinen kana muni. Kana voisi elää jopa 15 vuotiaaksi. Ostaisitko kenties seuraavan kerran kotitarvekanalasta tai vähintään sitä luomumunaa, joka periaatteessa varmistaa, että kanoilla on ollut mahdollisuus elää kutakuinkin kuten kanan kuuluu.