Pieni juttu Maalla -lehdessä

Niittyprojektistani on pieni maininta kuvan kera Maalla -lehdessä nro 5, joka ilmestyi tänään 30.7.

Hautova kana dilemma

Orvokki hautoi vielä koko eilisen päivän. Kovan pähkinnän tuloksena kävimme ottamassa sen alta munat pois. Olihan se hurmaava ja erittäin houkutteleva ajatus, että olisi tullut kananpoikia, mutta mihin ne olisimme syksyllä laittaneet... Joten järki käteen ja munat Orvokin alta pois. Varsinkaan kun emme ole nähneet kukon kertaakaan "hömpsäyttävän" kanoja eli todennäköisesti Orvokki olisi hautonut hedelmöittämättömiä munia. Vai mikäköhän sen hautomishalun nyt  laukaisi? Oliko kukko kuitenkin tehnyt temput vai tuliko vain edellisestä hautomisesta tarpeeksi aikaa kuluneeksi?

Ville nosti Orvokin määrätietoisesti pesästä lattialle, johon se jäi löhöämään. Kaksi munaa pesästä pois ja Orvokki takaisin pesään. No, Orvokkihan ei ollut liikkeestä moksiskaan vaan ikäänkuin jossain tyyneyden transsissa jatkoi hautomista ilman munia.

Orvokki oli vielä illallakin hautomassa! Kävimme nostamassa Orvokin pesästä lattialle, mutta se jäi siihen vain lysyssä makaamaan. Puoliltaöin kun kävimme laittamassa lampolan oven kiinni näimme Orvokin menneen jälleen pesään hautomaan!

Miten ihmeessä saada kanan hautomishalu katkaistuksi? Jos olisimme tämän hautomisvimman tienneet, olisimme antaneet Orvokin hautoa niitä kahta munaa... Netistä luin, että esim. kanan kastelu saattaa lopettaa hautomisinnon, kun tulee muuta puuhaa eli märkiä höyheniä suittavaksi. Taidan ensin kokeilla jauhelihaa. Ainakin tähän mennessä Orvokki on oikein singahtanut pesästä, kun j-lihaa on tuotu. Epäilen kyllä, että munimistranssi saattaa olla sellainen, että siinä äkkiä syömiset ja juomiset unohtuu...

Lähes jonkinlaiseen euforiseen transsiin meinasimme vaipua itsekin. Grillasimme pihanuotiolla lampaan (Kaksjakymmenen...) ulkofilettä. Parempaa ei oikeasti ole, paitsi ehkä savupalvilammas yltää melko lähelle... no mutta jos joku vielä väittää, että lammas maistuu villasukalta, niin kiitos tänne voi toimittaa kaikki maailman villasukat! ;)

Edit klo 7.30.

Nostimme lampolan ja kanalan aamutoimien jälkeen edelleen tyhjää pesää hautomassa olleen Orvokin orrelle istumaan. Se kyyhötti hetken orrella lysyssä, mutta kotvasen kuluttua valpastui ja rupesi sukimaan sulkiaan. Kukko ja Talvikki tulivat tarhasta katsomaan mitä Orvokki puuhaa, ja kohta kaikki kolme kököttivät orrella. Hetken päästä Orvokki lehahti lattialle ja rupesi syömään. Toivottavasti transsi on ohi.

Kanamaisia mietteitä

Haimme tänään kanoille kalkkia (40 kg säkki 11 euroa), koska muutamaan otteeseen kuluvan kuun aikana kanojen munat on olleet munintapesässä rikki selkeästi heikon kuoren vuoksi. Kananmunan kuorien antaminen on riittänyt tähän asti, mutta nyt tuntuu, ettei itse jaksa syödä siihen tahtiin munia kun kanat kalkkia tarvitsevat. Varsinkin, kun olemme joutuneet syömään kaupan munia, jos olemme lahjoittaneet munia tuttaville.

Kanat ovat toistaiseksi tuoreruokakiellossa. Kanojen pyllyt on hieman suttuiset, joka saattaa aiheutua liiasta tuoreesta ruoasta. Kanat onkin kovasti lähiaikoina saaneet apilaa, tomaattia, kurkkua, kaalia, omenaa, mansikkaa ja mustikkaa. Nyt niiden on tyytyminen riisiin, makarooniin, leseisiin, leipään yms.

Tänään illalla kauppareissun päätteeksi, kun vein kanoille kalkkia, ne olivat vetäytyneet jo sisälle orrelle. Tottakai, kun kello oli monta tuntia yli kuuden. Varmuudeksi laskin kanat ja kukon pimeästä nurkasta todeten, että yksi puuttuu. Orvokki oli munintapesässä haudontapuuhissa!  

Ja miksi kanat piti ihan laskea? Koska jossain vaiheessa kiivainta kanalan- ja aitauksenrakennusta olin yliväsyneenä laittanut kanojen luukun kiinni luullen kaikkien olevan sisällä. Vaan eivätkä olleet. Talvikki parka oli jäänyt ulos! Onneksi yöllä ei ollut satanut ja Talvikki oli löytänyt nukkumaorren ulkorappusista. Aamulla Talvikki pelmahti avaamastani luukusta sisälle kanalaan, ja kukko oli sille vihainen, että missä sitä on luurattu koko yö ja antoi huutia Talvikille tehden pyörähtäviä liikkeitä jaloillaan ja ajaen sitä hieman takaa. Sittemmin kanat on siis tarkasti laskettu, että varmasti kaikki ovat sisällä.

Ukko-kukon aamujumppaa yhdellä jalalla, hop!

Vihaiset linnut

Viime kesänä pääskyset pesivät ensimmäistä kertaa näillä tiluksilla luullakseni moneen kymmeneen vuoteen ilmeisesti lampaiden innoittamana. Pääskyset tekivät heinäkuun puolivälissä pesän lampolaan. Pesä oli ilmastointiputken reunassa niin matalalla, että poikasten kehittymistä pääsi seuraamaan ihan aitiopaikalta sulassa sovussa vanhempien kanssa.

Tänä vuonna pääskyset olivat täällä jo valmiina, kun kesäkuun alussa tulimme. Ne olivat tehneet pesän meidän mökin räystäslaudan alle mökin ulko-oven tuntumaan. Ei se mitään, että pesästä tippuu valkoista kakkia oven viereen maahan ja hieman roiskuu mökin seinäänkin, mutta yksi pääskysistä hermostuu totaalisesti, jos ulko-ovelle jää vähänkään pidemmäksi ajaksi hämmästelemään. Se tekee huimia syöksylentoja lähes päälakeen kiinni pitäen napsauttelevaa ääntä! Yleensä se saa muutaman muun pääskysen lietsottua mukaan syöksylentoonsa. Onni-kissa, kun yrittää tulla sisälle, niin syöksylento käynnistyy jälleen. Sisätiloissa pystyy arvaamaan, koska kissa on tulossa mökkiin, kun ulkona alkaa kauhea tsirpitys. Me tarvitsemme kohta kypärän, jotta pystymme kulkemaan ovesta. ;) Ainoat, joista pääskyset eivät hermostu ollenkaan ovat meidän koirat.

Odotamme kärsivällisinä milloin poikaset ovat niin isoja, että pesimispuuhat päättyvät. Sen jälkeen viritämme jonkun muovihuuhkajan räystäslautaan, jottei "angry birdsit" pesi enää mökin sisäänkäynnin tuntumassa!

Pääskysiä on nyt todella runsaasti. Niityn yllä lensi yhtenä päivänä ainakin 18 pääskystä!

Kadonneet horsmat

Viime maanantain postauksessa mietin, että monta päivää menee, kun ensimmäisen lohkon horsmankukat on syöty. Ei mennyt montaakaan päivää, ehkä noin neljä.

Tänään laskimme pässit toiselle lohkolle. Toiselle lohkolle kulku tapahtuu ihan lampolan ulko-oven kohdilta. Poskiparta näytti aluksi siltä, että se hokaa heti uuden reitin, mutta retkuun meni. Käveli uuden aukon ohi ihmettelemään portilla suljettua reittiä ensimmäiselle lohkolle... Pari muuta pässiä menivät myös retkuun ja siellä ne kolmistaan jonottivat suljetun portin edessä hämmästelemässä, että mitäs pojat nyt tehdään, kun ei laitumelle päästä.

Poskiparta palaili pää painuksissa lampolaa kohden, mutta äkkäsi onneksi matkalla uuden aukon ja hoksasi lähteä toiselle lohkolle laiduntamaan. Kohta kaikki muut seurasivat perässä kuin köyhäntalon porsaat.

Parin viikon verran on pidellyt enemmän tai vähemmän koleita ilmoja. Ihan kuin olisi jo syksy tullut.

Horsmankukat ennen ja jälkeen viikon laidunnuksen

Koirat laitumella

Pässit innoissaan tutustumassa Hildaan

Sulolla on hauska ilme taka-alalla

Hilda kävi maate ja nuolla lipsutti pässejä naamasta

Täplä-Ukkonen oli aivan hypnotisoitunut Hildan pusuista

.

Harmi, ettei minulla ollut tabletti mukana, kun meidän vanhempi koira, Kalle, oli ensin laitumella. Pikku-Matti tutki innokkaana Kallea hyvin tarkkaan ja moneen kertaan ikäänkuin tarkistaakseen, että onko tämä kenties uuhi. Onneksi se ei mennyt retkuun, sillä Kalle olisi saattanut hermostua, jos pässi olisi hypännyt selkään...

Ahonoidanlukko!

Olemme taas koko kesän, heinäkuuta kohti vain kiihtyen, etsineet niityltä noidanlukkoja. Niin myös tänään illalla. Kohta Ville jo ihmetteli, että mikäs toi on, onko toi se ketonoidanlukko. Riensin innoissani katsomaan ja muun kasvillisuuden seasta pilkisti ilmiselvä ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) !

Uusi kasvi niityn kasvilistalle. Eikä mikä tahansa kasvi, vaan silmälläpidettäväksi luokiteltu kasvi, jonka kasvupaikat vähenevät laidunnuksen loputtua ja kasvupaikkojen umpeuduttua.

Upea löytö! Ja mukava syntymäpäiväyllätys minulle! :)