Trimmasin tänään ensimmäistä kertaa aidanalusia. Tähän mennessä olen trimmeröinyt vain jotain helppoa ja pientä enkä ole aidanalusiin uskaltanut ollenkaan, koska olen pelännyt trimmeröiväni aitalangan poikki. Ei mennyt lanka poikki, mutta olisin itkenyt ellei olisi niin kovin naurattanut...
Alku oli niin hankalaa ja raskasta, että melkein nakkasin trimmerin jo pöpelikköön. Sinnillä painoin eteenpäin, ja kohtahan homma sujui jo kuin tanssi. Ennen sujumista onnistuin töhöttämään aitalankoihin jotensakin niin, että sain muutaman tuntusan sähkötällinkin. Älkää kysykö miten se oli mahdollista. Puoli kasilta aurinkokenno antoi siis vielä ihan "mukavasti" virtaa, mutta ysiltä vekotin ei pihahtanutkaan. Lauantaille asti ennustetaan pilvistä ja sateista. Aitalangat tulevat olemaan sähköttömiä ja me pulassa...
Aidanalusten trimmauksen jälkeen oli hiki päässä ja ranne huusi armoa. Täytyy sanoa, että ei trimmerillä paljon isompaa laidunta pystyisi samaan syssyyn trimmeröimään ellei kädet sitten tottuisi moiseen hommaan.
Lampaat olivat laiduntamassa kun trimmeröin, eivätkä olleet pärinästä moksiskaan. Harmillista, ettei minulla ollut kameraa mukana, sillä pikku-Matti kiipesi puuhun! Yhden ison raidan runko on tyvestä kallellaan niin, että sinne voi näköjään helposti lammas kiivetä lehvästämään. Pikku-Matti on erityisen etevä hamuamaan lehväksiä kurkotellen milloin kahdella jalalla etujaloilla puunrungosta tukea hakien tai seissen pelkillä takajaloillaan kuin sirkus-koira ikään. Mutta että kiipesi puuhun!
Sirkuslammas! Lienee vuohien sukua ;-)
VastaaPoista