Niityltä viime syksynä raivattu pajukkoala on synnyttänyt aika tavalla ranka- ja risujätettä. Kesän aikana pajukon kantojen päällä on poltettu varmasti jo yhdeksän eri risukasaa. Kantojen päällä risujen polttaminen tuhoaa melko tehokkaasti maata myöden ikävästi kiemurtelevat ja maasta pököttävät pajurangat. Viimeisin kasa poltettiin viime lauantaina.
Raivattu ala on mukana kakkoslaitumella, jota lampaat tällä hetkellä vielä laiduntavat. Viime vuotiseen saimme siis lisää laidunalaa n. 1600 neliötä. Alue kulkee suunnilleen meidän kiinteistön rajaa, mutta sovitusti myös hitusen naapurin puolella, jotta uudet vesat saadaan kuriin. Iloksemme huomasimme, että lampaat myös tekevät sitä työtä mitä varten ne täällä ovat eli pistelevät pajuvesoja poskeensa. Raivattu pajukko puskee meinaan melko reippaasti uutta vesaa.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että jälkiraivausta tarvitaan. Toisaalta pojat yllättävät positiivisesti tehokkuudellaan. Totuttelutarha syötiin niin matalaksi ettei jäänyt mitään raivattavaa. Ekalle laidunlohkolle kaavailimme niittyleinikin niittoa, mutta ei tarvinnut tehdä sitäkään. Osittain niitä maisteltiin ja osittain ne poljettiin maantasalle.Töissä on siis huomattavasti tehokkaampi lauma kuin viime vuonna.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että jälkiraivausta tarvitaan. Toisaalta pojat yllättävät positiivisesti tehokkuudellaan. Totuttelutarha syötiin niin matalaksi ettei jäänyt mitään raivattavaa. Ekalle laidunlohkolle kaavailimme niittyleinikin niittoa, mutta ei tarvinnut tehdä sitäkään. Osittain niitä maisteltiin ja osittain ne poljettiin maantasalle.Töissä on siis huomattavasti tehokkaampi lauma kuin viime vuonna.
Risukasan rippeet tulessa. Osa poltetuista kasoista oli miestä korkeampia.
Popsittuja pajunvesoja.
Koivu, pihlaja ja haapa on niin herkkua, että niitä kannattaa tavoitella korkeampaakin.
Tuohan on ihan parasta pajunvesakon raivausta! Oikea tehopartio teillä :-)
VastaaPoista